Kun keljuttaa niin hampaatkin toimii paremmin

Meillä on täällä kodissa kummallisen hiljaista, koska minun mama on lakannut puhumasta. Tai oikeastaan kyllä ihan hiljaa yrittää mutta kuuluu melkein tuhinaa. Jos olen ihan lähellä niin kuulen kun se kuiskailee minulle rakkausasioita korvaan kun ei muutakaan voi. Näin se vaan alkoi tämä päivä ja mekin siskon kanssa ollaan sitten oltu melkein siivosti ja nukuttu peittojen alla. 

Löysin myös tärkeitä lehtiä ja ajattelin niistä löytyvän ratkaisun hiljaisuuden vaivaan. Mutta höpöt. Siellä oli vaan tehty tutkimuksia ja niistä johtopäätöksiä. Järsin vähän lehden kulmaa ja sekin maistui aikalailla mitäänsanomattomalta.

Minä tutustumassa Lääkärilehdistöön, pääasiassa hampailla

Joitakin aikoja sitten käytiin siskon kanssa missikilpailuissa. Minä oli ihan personal managerina ja sisko missinä. Siellä oli kaikenlaisia koiraeläimiä. Ihan pienet näytti melkein hiiriltä ja suuret oli melkein ponin kokosia.Siskon kilpailussa oli vain basenji-merkkisiä koilia. Minun mielestä Awa-sisko oli maailman kaunein, mutta tuomarin mielestä se oli ensimmäinen perintöprinsessa. Ja nyt me sitten harjotellaan kotona missikävelyä ja pyörähtelyä ja seisomista. Minäkin olen alkanut harjoittelemaan ja toisen kerran menen mittelöön mukaan. Onhan minulla ihan kauniit kajalit ja pää ja sutjakat kintut ja ehkä peppukin. Ja ei se haittaa vaikka ei voitakaan, kun näkee kaikkia rakkaita niinkun Jamil-veli, oma äiti Nova, isoisä Timon ja ehkä vielä muitakin ja toivoisin niin näkeväni oman isi-Jaron joskus. 

Tässä kuvassa  Jamil-veli halittaa minua oikein lujasti

Kun olen kasvanut kintuista ja hampaista niin minulle on kasvanut myös ihan omaa tahtoa runsaanlaisesti. Yleensä olen kyllä kiltti ja annan pusuja sinnesuntänne, mutta joskus teen niin kuin ihan itse haluan. Ja jos namia ei ole mailla eikä halmeilla näkyvissä niin mama saa ihan rauhassa houkutella esimerkiksi vaikka ulos pissille silloin kun sataa. Eihä se itsekään mene sinne eikä kissaeläimetkään. Niille hankittiin yläkerran sviittiin toinen vessa ja nyt niillä on kaksi ja minulla ja siskolla vaan ulkotoimitusmahdollisuus.. Toisena päivänä me vielä siskon kanssa mennään pissille niitten sviitin vessaan ja salaa mamalta.

Kukkahaarukka

Ja sillon kun oikein keljuttaa niin hampaatkin toimii paremmin. Yhtenä päivänä joku oli jättänyt syömistavaroita ihan niinkuin minua varten pöydälle lojumaan. Ja minä sitten paremman tekemisen puutteessa järsin kivan kukkamallin sen haaruksn varsiosan yläpäähän. 

Minun irvistysilme, läme-lotan pelotusnaama

 

 Ja joskus kun sisko saa istua lähempänä mamaa minua keljuttaa ja irvistän koko maailmalle oikein reippaasti. 

Kapina-asento

Tai sitten sisko tulee samalle tuolille nukkumaan vaikka on muutakin tilaa niin alan kapinalliseksi ja näytän sen.

Kuitenkin elämä on oikeasti ihan mukavaa jos ei lueta joitakin hankalia kohtia mukaan. Rakastan kaikkia minun kodin ihmisiä ja kissaeläimiäkin vaikka ne ei sitä kyllä uskokaan. Me eletään siskon kanssa koilan elämää ja ollaan maailman parhaita voittajia vaikka mistä suunnasta kurkistelisit.

Savon Sydämen ihmeellinen taika

Pitkän matkan jälkeen kesäkotiin saapui koko joukko pieni.

Mökin seinän viereen oli kasvanut niin soma pieni sieni.

Kaikki tutut paikat käytiin neneän kanssa läpi tarkkaan heti

sitten työskentelyn jälkeen kutsui hetkeks päiväunipeti.

Savon sydämessä on kai joku ihmeellinen taika,

pikku Tihulaisen tuhmuuksille ei siellä lainkaan riitä aika.

Metsästely - minun sekä Awa-siskon lempityötä:

Marjapuskat tyhjentyivät pienen ajan myötä.

Suuri lämen-lotan metsästäjä-koila marjat maistaa,

vaikka ilomielin myöskin suuren lotta-paistin sillointällöin maistaa. 

Naapurissa Rekku-koila suuren haukun päästi,

mama tähän kohtaan meille herkkupalan säästi.

Maalaismaisemissa pitkä lenkki tehtiin ennen iltaruokaa.

Lakastan niin tätä kulmaa, pikkukoila huokaa.

Illan tummetessa takka-hellaan viriteltiin iso tuli, 

loimutusta katsellessa koilalapsen valtas syvä uni.

Päivän hauskat leikit unen maahan johti,

siitä voimaa kerättiin ja mentiin uutta seikkailua kohti.

Varikkorinsessa

Oli ihan kamalan pehmeetä hiekka-ainetta

Minun edellinen runo oli aika surullinen, koska minun ystävä meni enkeleitten maahan. Oikeesti siellä on hyvä olla ja iloa, mutta ne jotka kaipaa niin niillä on paljon ikävää ja surua. Kävin ihan vähän lohduttamassa eilen, sain olla lakkauskoilana.

Sen tapahtuneen jälkeen pääsin siskon kanssa käymään isolla hiekka-aavikolla jossa oli ihan kamalan paljon erilaisia koilia. Ensin oli märkää ja tassunkoloihin tarttui hiekkamöykkyjä, mutta sitten iso lämmin tuli esille ja oli hyvä ilmasto. Siellä monttualueella oli suuria koilia ja en osaa sanoa miksi niitä sanotaan vinttikoiliksi, kun meillä mennään vinttiin rappusia pitkin ja siellä asuu vaan kissoja ja ihmisveli ja sisko nyt kun se on lomalla. Niillä oli kuitenkin pitkät kintut ja ne juoksi melkein kuin tuuli menis. 

Siellä juoksee punasen liivin kanssa joku juoksijakoila

Minä ja Awa-sisko oltiin varikkorinsessoita

Sitten oli minun merkkisiä koilia ja niihin kuului myös Sawa ja Samuel. Awa vähän lakastu siihen Sawaan ja minä tykkäsin siitä Samuelista. Me tutustuttiin ja nuuskittiin ja vähän ihan hiljaa muristiin. Se oli kai lakkautta melkein ensimmäisellä silmäyksellä. Me sovittiin Samuelin kanssa että tavattais, mutta se riippuu meidän mamaojen aikatauluista. No, ne pojat juoksi kanssa semmosen hipsukasan perässä oikein lujaa ja sai kanssa palkintoja. En oikein tiedä tuleeko minusta juoksijakoilaa, kun olen enemmän varikkorinsessan tyylinen ja siskokin on. Se on kyllä oikeestaan missi vielä enemmän. Se oli oikein kiva päivä muutenkin koska tapasin kaikkia kivoja koilaystäviä ja sain Helenalta aikamonta namia ja raejuustoa ja vettä. 

Tässä me kuiskaillaan Samuelin kanssa salaisuuksia eikä siskokaan kuullut mitään

 Kun on kerran loma-aika niin päästiin myös käymään mökkipaikassa. Sinne ajettiin monta aikaa ja sitten tultiin perille asti. Asuttiin mökin sisällä ja oltiin aika paljon ulkona ja levättiin peitolla kun oli niin kuuma.

Ollaan siskon kanssa mökin tuvassa vierekkäin

Lenkille mentiin ja käveltiin ihan Maija-mummon rantasaunalle asti. Se oli aika pitkä matka mutta silti sisko jaksoi vielä purra yhden tärkeän narun poikki mutta ei me silti päästy karkuun. Sinne mökkipaikkaan mennään taas piakkoin uudestaan ja Samuelkin asuu sielläpäin. 

Kun tultiin lenkiltä niin oli jo hämärää ja mökin ikkunasta tuikki mukavan lämpöinen valo joka odotti meitä

Kotimatkalla nukuin kirsu häkinraossa, koska sisko halus isomman tilan

 Viimeyönä oli hankalaa. Se kai johtui siitä kun käytiin maman kanssa vielä iltapissillä pimeen aikaan ja joku heinä taisi juuri kukkia ja minun silmät alkoi kutittaa. Yöllä sitten kynsin niitä ja aamulla katselin maailmaa ihan viirusilmillä. Ja niitä kanssa kutitti. Noustiin jo kamalan aikaisin maman kanssa ja muut vaan nukku. Awa-sisko oli kanssa hereillä ja me mentiin aamuasioille takametsän laitaan vaikkakin vettä tuli taivaasta. Nyt ne silmät ei enää paljon kutita ja ehkä ei tartte tiputella mitään tippoja. Ja ehkä ei mennä myöskään takametsän etulaitaa kauemmas koska siellä on ne kutitusheinät. Sisko on aika vahva kun sitä ei kutittanu ja sillä oli silmät ihan auki aamulla. Vaikka ollaan ihan samoja niin silti ollaan ihan erilaisia. Siihen pitää vaan tottua ja uskaltaa olla Jada eikä kukaan muu.