Varikkorinsessa

Oli ihan kamalan pehmeetä hiekka-ainetta

Minun edellinen runo oli aika surullinen, koska minun ystävä meni enkeleitten maahan. Oikeesti siellä on hyvä olla ja iloa, mutta ne jotka kaipaa niin niillä on paljon ikävää ja surua. Kävin ihan vähän lohduttamassa eilen, sain olla lakkauskoilana.

Sen tapahtuneen jälkeen pääsin siskon kanssa käymään isolla hiekka-aavikolla jossa oli ihan kamalan paljon erilaisia koilia. Ensin oli märkää ja tassunkoloihin tarttui hiekkamöykkyjä, mutta sitten iso lämmin tuli esille ja oli hyvä ilmasto. Siellä monttualueella oli suuria koilia ja en osaa sanoa miksi niitä sanotaan vinttikoiliksi, kun meillä mennään vinttiin rappusia pitkin ja siellä asuu vaan kissoja ja ihmisveli ja sisko nyt kun se on lomalla. Niillä oli kuitenkin pitkät kintut ja ne juoksi melkein kuin tuuli menis. 

Siellä juoksee punasen liivin kanssa joku juoksijakoila

Minä ja Awa-sisko oltiin varikkorinsessoita

Sitten oli minun merkkisiä koilia ja niihin kuului myös Sawa ja Samuel. Awa vähän lakastu siihen Sawaan ja minä tykkäsin siitä Samuelista. Me tutustuttiin ja nuuskittiin ja vähän ihan hiljaa muristiin. Se oli kai lakkautta melkein ensimmäisellä silmäyksellä. Me sovittiin Samuelin kanssa että tavattais, mutta se riippuu meidän mamaojen aikatauluista. No, ne pojat juoksi kanssa semmosen hipsukasan perässä oikein lujaa ja sai kanssa palkintoja. En oikein tiedä tuleeko minusta juoksijakoilaa, kun olen enemmän varikkorinsessan tyylinen ja siskokin on. Se on kyllä oikeestaan missi vielä enemmän. Se oli oikein kiva päivä muutenkin koska tapasin kaikkia kivoja koilaystäviä ja sain Helenalta aikamonta namia ja raejuustoa ja vettä. 

Tässä me kuiskaillaan Samuelin kanssa salaisuuksia eikä siskokaan kuullut mitään

 Kun on kerran loma-aika niin päästiin myös käymään mökkipaikassa. Sinne ajettiin monta aikaa ja sitten tultiin perille asti. Asuttiin mökin sisällä ja oltiin aika paljon ulkona ja levättiin peitolla kun oli niin kuuma.

Ollaan siskon kanssa mökin tuvassa vierekkäin

Lenkille mentiin ja käveltiin ihan Maija-mummon rantasaunalle asti. Se oli aika pitkä matka mutta silti sisko jaksoi vielä purra yhden tärkeän narun poikki mutta ei me silti päästy karkuun. Sinne mökkipaikkaan mennään taas piakkoin uudestaan ja Samuelkin asuu sielläpäin. 

Kun tultiin lenkiltä niin oli jo hämärää ja mökin ikkunasta tuikki mukavan lämpöinen valo joka odotti meitä

Kotimatkalla nukuin kirsu häkinraossa, koska sisko halus isomman tilan

 Viimeyönä oli hankalaa. Se kai johtui siitä kun käytiin maman kanssa vielä iltapissillä pimeen aikaan ja joku heinä taisi juuri kukkia ja minun silmät alkoi kutittaa. Yöllä sitten kynsin niitä ja aamulla katselin maailmaa ihan viirusilmillä. Ja niitä kanssa kutitti. Noustiin jo kamalan aikaisin maman kanssa ja muut vaan nukku. Awa-sisko oli kanssa hereillä ja me mentiin aamuasioille takametsän laitaan vaikkakin vettä tuli taivaasta. Nyt ne silmät ei enää paljon kutita ja ehkä ei tartte tiputella mitään tippoja. Ja ehkä ei mennä myöskään takametsän etulaitaa kauemmas koska siellä on ne kutitusheinät. Sisko on aika vahva kun sitä ei kutittanu ja sillä oli silmät ihan auki aamulla. Vaikka ollaan ihan samoja niin silti ollaan ihan erilaisia. Siihen pitää vaan tottua ja uskaltaa olla Jada eikä kukaan muu.