sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Meillä on hyvä ja lämmin ja kamalan hellä mieli




Nyt on alkamassa joulu. Ihmisillä on erinimisiä aikoja ja sillon aina tehdään jotakin erikoisesti juuri siihen asiaan liittyviä juttuja. Niinkuin vaikka jouluna syödään herkkuja ja possua ja lanttuja ja pääsiäisenä kananmunia. En ollenkaan ymmärrä sitä, kun me koilat saadaan samoja raksuja melkein aina. Jouluna on myös paljon erilaisia joululauluja joissa on tonttuja ja enkeleitä ja seimi ja paimenia. Ja ihmisillä on kuulema hyvä tahto ja maassa on rauha. En ymmärrä noista asioista juuri ollenkaan edes mitään. Minä jotenkin vaan tunnen enemmän minun turkin alla ja tietenkin myös suussa kun olen syönyt piparkakkurakennuksen edustan karamellisoidut lumihanget. Se oli aika hyvää ja harmitti kun joku kerkes väliin justiin sillon kun olin iskemäisilläni etuhampaat ensimmäisen kerroksen koristeisiin. Illalla tuntui siltä että kakatti aika paljon. Se joulu ei ole vielä tullut, mutta sitä on vähän valmisteltu meilläkin. Pääasiassa herkkuruokien hajuja ja siivottu ei ole enemmän kuin muutenkaan. 

Me ollaan siskon kanssa alettu päiväunien jälkeen leikkimään juoksuleikkejä ja purraan hellillä hampailla toisiamme. Meillä on myös pallo ja sillä leikitään välillä. Odottelen ihan kamalasti kun minun isot ihmisvelit ja sisko tulee kotiin. Ne sanoo jo ovelta, että heippa Hopo ja Näätä. Ne on meidän lempinimet, sisko on se Hopo kun sillä on isommat korvat. Sitten me ilomuristaan ja on hyvä tahto, varsinkin jos ne on tuonu meille herkkuja. Yksi asia ei tule meille enää tänä jouluna. Se kaikkein suurin ihminen on pakannut ja kantanut kaikki laatikot ja säkit pois talon sisältä ja muuttanut toiseen taloon. Taaskaan en ymmärrä ollenkaan ja ei siskokaan. Minä aina välillä lipasen minun mamaa ja yöllä käperryn ihan sen kainaloon, että sille tulis parempi olo ja hellä mieli. Aika usein onnistun oikein hyvin, kun se rapsuttaa minua ja sanoo, että olen rakas.

Huomenna, kun se joulu tulee, on minun kaikkein rakkaimman Awa-siskon syntymäpäivä. Kolme vuotta sitten hän syntyi pienenä koilavauvana äiti-koilalle ja on nyt kasvanut minulle siskoksi tänne meille kotiin. Awa-sisko on oikea joulunlapsi kun se on syntynyt niin suurena juhlapäivänä. Minä olen ajatellut herättää siskon aamulle hellästi ja sitten me syödään aamuraksut ja mennään takametsän laitaan pissille ja loppupäivä juhlitaan ihan kokonaan. Ja illalla tulee punapukunen tonttu...se ei ole mama, vaikka silläkin on tänä jouluna punaiset vaatteet kokoajan päällä kun se on päivystystyössä... joka tuo lahjoja. Minäkin saan niitä vaikka ei ole syntymispäivä mutta kun on joulu. 

Nyt me istuttiin maman syliin kaikki kaksi koilatyttöä. Mahduttiin oikein hyvin ja eikä edes muristu. Meillä on hyvä ja lämmin ja kamalan hellä mieli. Meillä on joulu.






Oikein lämmintä ja hellää joulumieltä ihan jokaiselle meidän lukijakaverille
                                                                     toivottaa  
                                                                                                     Jada ja Awa

torstai 6. joulukuuta 2012

Kiitän tästä koilanelämästä.

Katsotaan siskon kanssa ikkunasta kylmään ulkoilmaan
Minulla oli syntymäpäivä. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen ajanlaskun mukaan olen ollut kävelevänä koilana sen yhden jakson ympäri ja nyt olen sitten toisella jaksolla. En muista kovin selkeästi niitä syntymäni aikoja, mutta muistan sen kun minusta pidettiin kovasti huolta siellä syntymiskodissa. Minun oma äiti Nova ja täti Winnie ja kaikki ihmisrakkaat siellä. Olin kaikista pienin pentujoukosta, mutta nyt minusta on kasvanut reipas iso tyttökoila. Minusta sanotaan, että olen kovasti isi-Jaron näköinen. Minun äiti-Novalla on erivärinen turkki kuin minulla.

Se syntymisasia on kovasti ajatteluttanut minua. Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut tarinoita ja ymmärtänyt, että vahvinkaan koilapoika ei ole täällä olemassa ikiaikoja. Joskus tulee se kerta, kun mennään pois. Ihan niinkuin naapurin rakas setä meni. Toisena päivänä näin, kun mamalta tippui kyyneliä kun se luki pienestä enkelikoilasta, joka vaan kävi tervehtimässä tätä talvista maailmaa ja meni aurinkomaahan enkelipaidassa. Toiset on pitkän ajan ja joutuu kahlaamaan jokavuosi lumihangessa talviaikana. Joku voi elää ison kivun kanssa ja joutua itkemään paljon kun vaan sattuu eikä kukaan voi auttaa. Ne on asioita joita en ymmärrä, mutta kaikella on suuri tarkoitus niin uskon. 

Olen tänään iloinen, kun saan olla siskon kanssa lämpimässä kotona. Ikkunan takana saa tulla vaikka lunta ja me kaivaudutaan lämpimien peittojen alle. Vaikka en näe teitä kaikki rakkaat siskot, veikat ja Nova-äiti ja Jaro-isi ja lapsuuskodin rakkaat ihmiset, niin lähetän teille kaikille kaikkein suurimman ilomurinan ja lämpöisen suukon. Kiitän tästä koilanelämästä.

Levätään siskon kanssa peiton alla