Kiitän tästä koilanelämästä.

Katsotaan siskon kanssa ikkunasta kylmään ulkoilmaan

Minulla oli syntymäpäivä. Se tarkoittaa sitä, että ihmisen ajanlaskun mukaan olen ollut kävelevänä koilana sen yhden jakson ympäri ja nyt olen sitten toisella jaksolla. En muista kovin selkeästi niitä syntymäni aikoja, mutta muistan sen kun minusta pidettiin kovasti huolta siellä syntymiskodissa. Minun oma äiti Nova ja täti Winnie ja kaikki ihmisrakkaat siellä. Olin kaikista pienin pentujoukosta, mutta nyt minusta on kasvanut reipas iso tyttökoila. Minusta sanotaan, että olen kovasti isi-Jaron näköinen. Minun äiti-Novalla on erivärinen turkki kuin minulla.

Se syntymisasia on kovasti ajatteluttanut minua. Viimeisen vuoden aikana olen kuunnellut tarinoita ja ymmärtänyt, että vahvinkaan koilapoika ei ole täällä olemassa ikiaikoja. Joskus tulee se kerta, kun mennään pois. Ihan niinkuin naapurin rakas setä meni. Toisena päivänä näin, kun mamalta tippui kyyneliä kun se luki pienestä enkelikoilasta, joka vaan kävi tervehtimässä tätä talvista maailmaa ja meni aurinkomaahan enkelipaidassa. Toiset on pitkän ajan ja joutuu kahlaamaan jokavuosi lumihangessa talviaikana. Joku voi elää ison kivun kanssa ja joutua itkemään paljon kun vaan sattuu eikä kukaan voi auttaa. Ne on asioita joita en ymmärrä, mutta kaikella on suuri tarkoitus niin uskon. 

Olen tänään iloinen, kun saan olla siskon kanssa lämpimässä kotona. Ikkunan takana saa tulla vaikka lunta ja me kaivaudutaan lämpimien peittojen alle. Vaikka en näe teitä kaikki rakkaat siskot, veikat ja Nova-äiti ja Jaro-isi ja lapsuuskodin rakkaat ihmiset, niin lähetän teille kaikille kaikkein suurimman ilomurinan ja lämpöisen suukon. Kiitän tästä koilanelämästä.

Levätään siskon kanssa peiton alla