Niin kylmä, että kulmahampaat kalis

Tässä ollaan mökkipellonreunassa vähän mallikkaasti

 Se on kuulkaas niin että meillä on siskon kanssa juoksutusaika meneillään. Sen tietää siitä, että merkkiaineita on lakanassa, mieli välillä aaltoilee ja minun kirsunrakosesta pääsee kirosanoja ja sillon meinaan olla aikavihasen näkönen vaikka olo on vaan vähän tavallisen pikkukoilan elämästä poikkeava. Siskolla se tarkottaa sitä että sen merkkiaineita kanssa löytyy ja siitä että sillä ja sen poikaystävä-tyynyllä on isoja painiotteluja ja sisko ottaa sen tyynyn hampaanrakoon ja tuijottaa kaukaisuuteen. Ei edes viilillä sitä saa heräämään tosielämään vaikka hokee korva vieressä. Ehkä nämä ajat on pian ohi ja päästään taas elämään tavallista elämää ja soffilla ei ole kaikenlaisia kankaita ja peittoja suojuksina. 

Oltiin mökkireissulla. Nukuttiin siskon kanssa koko matka ja herättiin siellä savossa. Sitten haisteltiin nurkat ja siellä oli naapurin Rekun haju ja se on poikakoila. Toisenapäivänä se hiippaili meidän pihassa vapaallajalalla ja mama vei sen takasin naapuriin. Se Rekku on iso ehkä joku irlanninsusikoila tai muu semmonen. Sillä oli isot hampaat ja mamalla keppi kun se lähti houkuttelemaan Rekkua pois pihasta. Mama tais vähän pelätä, luulen.

Siellä mökissä oli kanssa vieras. Ruokakomerossa oli senäköistä, että joku oli vähän riehunu. Ja sitten kun mama siirsi vähän yhtä reunimmaista pussia niin siinä se istu silmät ja maha pyöreinä kun se oli syöny makarooneja. Ne vaan tuijotti toisiaan mama ja se hiili. Ja sitten se vietiin pois. Me oltais oltu siskon kanssa spesiaalisteja koska ollaan Läme-Lottien metsästyskoilia ja ne on melkein kun hiiliä. Ei saatu sitä saalista ei.

 Siellä mökillä ei enää ollu lainkaan lämmintä rapulla. Sisällä oli niin kylmää että täristiin siskon kanssa ja melkein meidän kulmahampaat kalisi. Uunituli teki kyllä vähäajanpäästä sinne melkein lämmintä mutta illalla vasta oli niin lämmin, että ei kalissu enää. Taas suuri lämmin on menny jonnekin niitten räksälintujen kanssa joita siellä ei myöskään näkynyt. Puissa ei ollu lehtiä ja pari sisukasta kukkaa vielä yritti kukkia vaikka muut oli jo kaatunu maahan. Ne oli aika pieniä ja hentoja ja silti ne vaan kesti kylmät ja myrskyt ja miten kamalan nättejä ne olikaan siellä ruskeitten heinäkasojen keskellä. Mama sano että jotkut ihmisetkin on semmosia sisullisia ja huonossa paikassakin ne vaan kukkii ilosesti. 

Ja sitten me nähtiin myrkkysieni. Se oli punanen ja kaunis ja kukaan ei ollu maistanu sitä vaikka toiset toukat syö sieniä niinkun karvarouskuja. Ne on tappavia ettei kukaan halua lähestyä niitten pilkkuja, ei mekään siskon kanssa. Mama sanoi, että kauniin päällisen alla voi olla aika myrkyllisen tappava sisus. Niinkai se sitten on. Me ollaan kyllä siskon kanssa kauniita päältä ja eikä meissä ole lainkaan myrkkyä vaikka joskus sanonkin tuhmilla sanoilla asioita. 

Nyt menen nokosille, koska suuri lämminkin meni ja silmät meinaa sulkeutua itselleen. Sitten illalla kun on tähtitaivas, me otetaan siskon kanssa viiliä ja kun tulee kuu, me nukutaan peiton alla sikeää koilanunta nenät vastakkain ja lämmitellään maman kinttuja kun sitä sattuu palelemaan.

Minä en ainakaan halua olla kaunis myrkkysieni.