Elämä on aika arvokas asia

Täällä meidän Huvikummussa ollaan melkein alettu nukkumaan talviunta. Me siskon kanssa ei jakseta kamalasti harrastaa ylimääräisiä liikunnallisia asioita, koska ulkona on niin pimeää ja koskaan ei tiedä minkälaiseen kuralammikkoon astuu ja sitten kastuu tassut ja joutuu putsaukseen. Toisena päivänä käytiin kylvyssäkin ja olisittepa nähneet Awa-siskon, kun se ei tykkää pesuista. Minä seisoin missiasennossa ja annoin lämpimän veden valua pitkin turkinreunaa. Tuli niin puhdas olo. Sitten me vielä ravistettiin turkit kuiviksi ja haistiin koilasamppoolle. Niin se ulkoilman pimeys on aika pelottava ja siellä kyllä voi nuuskia mutta ei näe mitään. Ollaan me silti käyty pitkälläkin lenkillä koska muuten kunto rapistuu. 

Murrosiän tyyneys

Awa-siskosta on tullut sylikoila. Se ainavaan istuis maman sylissä ja minulle ei riittäis paikkaa. Olen kuitenkin pienempi tai ainakin myöhemmin syntynyt ja minulle pitäis aina olla sylipaikka tarjolla. Olen kuitenkin itsenäistynyt ja osaan nukkua päiväunta omassa tuolissa paitsi yöllä minun paikka on kaikkein lähimpänä maman sydäntä. Nukun siis ihan kainalossa vaikka kuka sanois mitä. 

Uniasiat liittyy kyllä niihin siipiasioihin kanssa. Aikasemmin kirjoitin siitä miten yhdellä siivellä ei oikein pysty lentämään mutta sillä voi pitää hyvin tasapainoa ja liikkua melkein tavallisesti elämässä. Mamalla on vaan se yksi siipi jonka kanssa se on nyt taiteillut. Sekin siipi on vähän vammanen ja viimeaikoina ollut kenoasennossa ja uni on meinannu tulla väkisinkin ja kylmä. Siinä se mama on raahannu itteänsä eteenpäin ja vielä sitä siipeäkin perässä. Vaikka oikeesti sen siiven pitäis olla tukena johon voi nojata. Jossakin taitaa mennä raja millon pitää katsoa olisko mitään siipeä tukevaa tarjolla ja niin mamakin meni ihan oikean lääkärin luo joka ymmärsi mistä on kysymys. Se määräsi heti oikeanlaisen korjaussarjan siipiongelmaan ja nyt me odotellaan josko alkais näkymään vaikutuksia. Siellä se korjausainepurkki kököttää hammasmukin vieressä että muistaa ottaa ainekset aina tyhjän mahan pohjalle. Ja sitten se oikea lääkäri määräsi siivenlepuutuslepoa kanssa. Se tarkottaa ettei saa pakottaa itteään valvomaan esimerkiksi työn tai muun rasitteen vuoksi, vaan pitää panna koko ihminen sen siiven viereen pitkälleen ja nukkua kun siltä tuntuu. Me autetaan kyllä siinä lepoasiassa siskon kanssa ja tuetaan ja ollaan lepäämässä vieressä paitsi kun on nälkä ja pitää käydä pissiasioilla. 

Mama sano, että oli hyvä käydä ihan oikean lääkärin puheilla joka ymmärsi mistä on kysymys ja tiesi auttamiskeinot hetimelkein kättelyn jälkeen. Ja mama kuuli, että vaikka ei olis sitä yhtäkään siipeä niin kaikki voi sujua normaalinkaltaiseksi. Ei vaan voi lentää ja sen tukisiiven tilalle joutuu hankkimaan muunlaisia tukiaineksia. 

 

Sisko taas miettii

Awa-siskokin ymmärtää kun silläkin on samanlaisiin siipiasioihin liittyvä asia elämässä ja siksi se ei voi niitä vauvojakaan saada ollenkaan. Siitä se on välillä aika surullinen ja sillä on haihokatse ja surumieli. On se kyllä kummallista kun mama on voinut saada poikasia ja on syntynyt ihmisvelit Ville ja VP ja -sisko Vilja ja ne on ihan terveitä ja sisko usein lentääkin ison meren taakse Sikakoon ja Hollivuudiin. En oikein ymmärrä nyt. Meillä on kuitenkin kaikki oikein hyvin.

Kissaeläimet voivat kanssa hyvin paitsi että neiti Kalkkaros naukuu ja on välillä ärsyttävä ja sisko meinaa mennä yläkertaan niitten sviittiin laittamaan sen ruotuun.

Me siskon kanssa laitetaan tulemaan sinulle oikein lämmin lipasu ja ilomurinat sinne sinun kohteeseen. Muista, että elämä on aika arvokas asia ja kannattaa joskus vaan malttaa pysähtyä huoltoon ja pieneen remonttiin. Sillon ei hajoa koko moottori ja pikkukoilaan ja ihmiseen niitä ei ole saatavana varaosakaupasta.