Joskus sattuu ja joskus sattuu vielä enemmän

Olen tässä lempitähystyspaikallani

Eilen aamulla tuli vähän huono juttu. Olin siinä heräämässä ihan rauhassa ja kurkistin maman peitonkulman alta onko aurinkopäivä. Sitten ajattelin ensin haukotella ja ottaa paljon venytyksiä. Ei ne vaan onnistuneet paitsi haukotukset. Minun oikeanpuoleinen vahva takajalka oli jotenkin vaan ihan kummallinen eikä ollenkaan totellut kun sanoin sille että pitää mennä pissiasioille. Kiljuin ja käytin kaikki erilaiset äänet mitä osasin ja koko talon kaikki ihmiset ja kissaeläimet heräs siihen. Koska en tiennyt ollenkaan miksi takaosa oli erilainen niin oli pakko vähän purastakin mamaa eikä siihen kyllä paljon sattunu. 

Sitten mama ajatteli että pissille pitää kuitenkin mennä ja minut kannettiin takametsän pihanpuolen laitaan ja siellä sitten istuin toinen jalka vinossa enkä pystynyt ottamaan pissiasentoa ollenkaan. Voitte arvata että meillä oltiin aika huolestuneita. Jos olisin ihminen niin minulle tulisi vilkkuyksikkö paikalle mutta kun olen koila niin ensin pissasin sisälle kun minut oli sinne taas siirretty ja sitten maman oma hoitoyksikkö lähti viemään minut hoitavaan laitokseen ja se oli Sysmä.

Siellä Sysmässä mentiin ison talon alakertaan rappusia pitkin. Minä en kävellyt kun se jalka ei halunnut. Vastassa oli miesihminen jolla oli vihreä takki ja se oli kiltti. Paitsi sillon kun se kosketteli minun jokapaikkaa ja yhdessä kohdassa satutti. Se myös pyysi minua kävelemään ja vähän yritin. Ja sitten tuli se juttu mistä en lainkaan tykännyt. Yhtäkkiä sen vihreätakkisen kädessä oli iso terävä piikki ja se pisti sillä minua niskaan. Ja sitten mama sano että kotonakin voidaan pistää jos on tarvis kun se osaa ihmisiäkin pistellä. Kuitenkin se setä antoi liemilääkettä suuhun laitettavaksi ja sano, että meillä kuulema pysyy välit parempana kun otan suuhun sen lääkkeen. 

Sitten minua vähän nukutti kun mentiin kotiin ja huilasin määräyksen mukaan. Illemmalla kyllä menein sitten ulkoilemaan takametsän etulaitaan ja kaivoin maailman isoimman kuopan maman krookuskukkien aika lähelle. Se ei hermostunu ja siirsi vaan ne kukat pois ja sanoi että pitää pikkukoilan saada toteuttaa itseään. Vaikka olenkin enemmän filosofispainotteinen niin tarvitsen myös ruumiillista harjoitusta minun tosi pitkille tassuille.

Olen taas oppinut aikauuden asian elämästä, että joskus sattuu ja joskus sattuu vielä enemmän ja joskus ei satu. Nyt ei satu ollenkaan. Sinne vihreätakkisen setän luo tuli minun jälkeen kissaeläin jolla oli vinkuva ääni ja sillä oli astmasairaus ihan koko ajan. Minulla oli pienen ajan sattuminen ja toivon ettei se tule takaisin.

Kun on kipeenä niin pitää levätä ja saada hellää hoivausta