Solukot ei saa ruokaa ja runko vaan pienenee

Tääsä minulla olis niinkuin monet korvat, mutta sisko on siinä vieressä omien korvien kanssa

Nyt on alkanut ihan uusi vuosikausi. Joulun jälkeen oli niitä ihan kamalia paukkuasioita taivaalla, josta ihmiset sano että niillä otetaan tämä uusi vuosikausi vastaan. En oikein voinut sitä ymmärtää kun se pelotti niin kamalan paljon. Nyt olen jo toipunut niistä valoilmiöistä ja olen alkanut elämään tätä uutta aikaa ja se näyttäisi olevan entisen kaltaista lähestulkoon. 

Tässä kuvassa on vartio meidän pihalla

Ulos on kasautunut sitä samaa valkoista ainesta, jota muistan lapsikoila-aikonakin maistelleeni. Sitä tulee sieltä ylhäältä, mutta ei kuulu isoja ääniä eikä ole valoja. Se vaan valuu sieltä maanpäälle. Meidän kaikki pissipaikatkin on sen aineen peitossa. On ollut myös niin kylmä, että ollaan jouduttu pukeutumaan lämpöasusteisiin ettei palellu, kun mennään kuntokävelylle. Se asuste on ihan kiva, mutta pukemiskohdalla pistän vähän periaatteessa hanttiin, koska sillon saa helpommin nameja. Sisko ei laita hanttiin, nostaa tassut nätisti ja on ihan aikuiskoila. Minulla on kuulema vähän uhmakas ikä menollaan. Ulkoilu on ollut viimeaikoina ihan kiva juttu, kun tassuja ei niin paljon palele. Muistan muutamia aikoja sitten kun oli niin kylmä että ei melkein pystyny lainkaan pissille pakkassäässä kun kaikki jääty jo ennen kuin oli ehtiny maahan asti. Odotan sitä aikaa kun maa on taas ruskea ja vihreä ja suuri läämmin palaa taivaalle lämmittämään. Sitä aikaa sanotaan kesäksi ja se tulee kun valkoinen kylmä lumi häviää jonnekin.

Minulla on ollut nyt vähän taukoa tässä kirjoittamisessa, koska minun avustaja mama on ollut aika kiireinen ja myöskin sillä on löytynyt semmonen hyper-sairaus. Se siinä sairauksessa on minun mielestä hyvää, kun voidaan aina ottaa torkkuja maman kanssa kun sitä aikapaljon väsyttää. Luulin että mama on myös alkanut harrastamaan laihdutusasioita kun se ei ole enää ihan samankokoinen kuin ennen. Ei se niin mennytkään vaan se hyper-asia laittaa koko maman toimimaan vauhdilla ja kaikki ruuatkin menee vauhdilla toisesta päästä sisään ja toisesta ulos eikä siinä kerkeä muuta sitten tapahtumaankaan ja solukot ei saa ruokaa ja runko vaan pienenee. Vaikka lupasin mamalle kaikkeimman parhaimman luun niin ei se asiaa paljon auttaisi. Täällä me odotellaan nyt sitten sitä aikaa kun ollaan ihmisvelien hoidossa silläaikaa kun mama menee korjattavaksi isoon kerrostaloon jossa on korjausalan ammatti-ihmisiä. Tuleekohan mamasta sen jälkeen tosi pirteä ja pyöreä?

Meillä on suunnitteluhetki Awa-siskon kanssa juuri meneillään