Loppu tarinasta onkin ihan selvä juttu

Eilen menin ihan yksin auton takahäkkiin.

Viluisen kääriytyä täytyi vauvatäkkiin.

Yleisesti sisko valtaa koko pikku tilan

siksi arvelinkin olevan tään aikamoisen pilan.

Itku siinä tuli melkein heti

ainakun me ollaan jaettu tää häkkipesän peti.

Surusilmin vilkuttelin kotiin siskon luokse

ajattelin että sisko pian pian tänne juokse.

Ajettiin ja tultiin vieraan talon pihaan

minä tartuin peloissani oman maman hihaan.

Siellä talon pihamaalla odotteli musta iso koila meitä
minä en vaan tuntenutkaan silloin vielä heitä. 

Tässä me ollaan Hemmon kanssa tutustumassa

Loppu tarinasta onkin ihan selvä juttu
minusta ja siitä isosta jo tuli sekunnissa tuttu.
Melkein heti pantiin nuuskunenä toisen nenään kiinni asti
vaikka sillon vielä jännitti mua ihan kamalasti.

Tässä me ollaan jo aika tuttuja kun Hemmolla on kielikin ulkona

 Uusi ystävä voi tulla vastaan vaikka metsätiellä,
lenkkireissulla tai missätahansa tai siellä.
Kiltti, rakas iso musta koila-ystäväni matkan päässä, 
tavataanko aika pian, ihan sama vaikka tuisku säässä :)

Ja sitten me oltiinkin jo aika parhaat ystävät