Vapaamuotoinen hauskanpitotilaisuus

Nuuskin paljon koska maassa oli mielenkiintoisia hajujälkiä

 Tänään tuli se päivä jota me siskon kanssa oltiin odoteltu kovasti. Tiedettiin, että meidän kylällä on monenlaisia koilakaveleita, mutta ei oltu niitä melkein kaikkia nähty, paitsi joitakin lenkin varrella. Syötiin aamuruuat ja nukuttiin sen päälle, koska on aika raskasta alkaa heti aamusyönnin jälkeen touhuilemaan. Lämpimän peiton alla oli aika parasta olla vielä kun mamakin oli niinkun töissä vielä vaikka se nukkukin minun vieressä. Kummallinen työ kun välillä nukkuu ja sitten pimeellä lähtee ulos työmaalle. Onneksi minä saan aina nukkua yön ja vasta aamulla herätä.

 Niin sitten kun oltiin siskon kanssa levätty niin meistä tuli vähäksi aikaa häkkieläimiä kun piti mennä autolla sinne tapaamiseen. Oltais me kullä ehkä käveltykin, mutta polkuanturoita paleli. Kun me tultiin sinne Kunkkulan Koirakeskukseen niin meitä vastaan tuli erilaisia koilia. Ne kaikki osas haukkua paitsi me Awa-siskon kanssa. Silti me ymmärrettiin toisiamme ja tiedettiin että oltiin tultu vapaamuotoiseen hauskanpitotilaisuuteen ja ei tarttenu ollenkaan näyttää missikävelyä eikä missiseisontaa. 

Tutustuttiin ja haisteltiin ja jotkut koilat alko peuhaamaan toisten kanssa. Siellä oli oikein vauvakoilia ja ihan kaikenlaisia asioita kokeneitä vanhuskoilia ja kaikenlaisia siltäväliltä. Niillä oli päällä erilaisia turkkeja...valkoisia, mustia, harmaita, sekavärisiä ja punasia. Me saatiin myös nuuskia kaikenlaisia ihmisiä jotka tykkäs meistä. Annoin joitakin pusujakin jos joku halus. Kaisa sai semmosen ....   hellämielisen nenäpusun, kun se on niin kiva koska järjesti meille tapaamisen.

Tällä koilalla oli samanvärinen turkis kuin minulla ja siskolla

Sinne oli tullut myös erityisen taitavia temppukoilia. Niillä oli rata jossa oli kaikenlaisia temppukohtia ja aitoja ja putkia. Ne koilat juoksi hienosti sen koko radan läpi että ihan hengästytti. Varsinkin se putkikohta kun ei tienny minne se koila hävis ja sitten se tulikin taas esille. Me taputettiin niille kovasti. Sitten saatiin mennä kokeilemaan sinne radalle ja sisko meni reippaasti renkaan läpi kun se tiesi, että toisella puolella oli nami oottamassa. Minäkin kokeilin ja hyvinhän se meni. Ja sitten menin puuta pitkin ylös ja alas, se oli kiva juttu. Siksi en mennyt kovaa koska mama ei olis kuitenkaan jaksanut juosta perässä koska sillä on juuri vapaapäivä. Niitten kaikkien juttujen aikana ihmiset sai makkaroita ja mehujuomia ja me saatiin taskunameja enemmän kuin tavallisena päivänä.

Loppujen lopuksi taputettiin oikein valkoiselle lapsikoilalle, kun se sai kaikkein eniten ääniä koilakilpailussa. Se oli niin kiltti ja pörrönen että ei ollenkaan ihme, että siitä tykättiin. Mekin tykättiin siskon kanssa siitä. Sitten kun se pienokainen oli voittanut niin me tultiin siskon kanssa kakkoseksi samalla määrällä pisteitä ja saatiin hienot Selvä Syksy-ruusukkeet ja herkullinen luu joka on jo laitettu hampaitten taakse mahaan.

Tässä me haluttais ne voittoluut heti

Olen huomannut, että ihmisetkin on erilaisia niinkuin me koilatkin ollaan. Nekin on vauvoja ja vanhoja ja siltä väliltä. Siellä kaukana koti-Kongossa me basenjit ollaan joskus vähän katu-koilia jotka varastelee ruokiansa sieltäsuntäältä ja sitten voi olla niin että ei tarttekaan varastella kun asuu kotona vaikka meillä. Kaikki ne meidän siskot ja veljet syntyy tänne maailmaan ihan kiltteinä pikkukoilina, mutta sitten vaan ei kaikki menekään niin hyvin ja niitten elämään tulee hankalia asioita ja niitten pitää ehkä varastaa ja ne joutuu käyttämään ruuaksi epäilyttäviä asioita. Olen huomannut, että ihmisillä menee ihan samallalailla. Minä pikkukoila niin kovasti toivoisin, että saataisiin elää onnellisena ja rakastettuina kaikki koilat ja ihmiset täällä ison valon alla. Ja vaikka kuinka niin toivon niin en asialle paljon mahda. Kuitenkin haluan omalta osaltani lakastaa kaikenlaisia koilaystäviä ja ihmisystäviä ja Awa-siskoa niin, että silläkohdalla ei sattuisi niin paljon. Minä lähetän oikein lämpimän lipasun ja tassunojennuksen sinulle siellä ja haluan enemmän kuin mitään muuta olla lakkauskoilana niille jotka elämänmatkani varrella kohtaan.