Miten vois omat raksunsa jakaa niin että ne menee oikeisiin suihin.

Eilen oli lenkillä villapaidat päällä. Niin, se tarkottaa sitä että kylmä hiipii paikalle ja toppavaatteet on seuraava vaihe. Jotenkin vaan en meinaa tottua siihen, että pitää palella. Joka vuosi sama tarina ja valmistautuminen viimoihin.

Viimeajat on olleet aika mielenkiintoisia, koska ollaan kuunneltu ja katseltu uutisia joissa kerrotaan että maailman ihmiset ovat lähteneet liikkeelle ja joillakin on suurena toiveena asettua asumaan tänne meille kylmään talveen. Ne ei vielä tiedä miltä tuntuu kun lumituiskussa pakkasessa pitää vetää kaulukset pystyyn ja pipolakki päähän. Ne on lämpimänlapsia niinkuin minä ja siskokin. 

Kylmälläkin voi sydän olla lämmin

On aika surullista, kun ei voi asua omassa kodissaan kun pelottaa. Niin ajattelen niillä ihmisillä olevan, jotka oikeasti joutuvat menemään karkuun kotipaikaltaan. Se on vähänniinkuin me siskon ja Maman kanssa otettais nyyttiin vähän raksuja ja vaihtovaatteet ja jouduttais jättämään lämpöinen Huvikumpu selän taakse ja muutettais vaikka Sysmään tai jonnekkin vielä kauemmas karttaan piirretyn pilkkurajan yli. Ei olis mukavaa. Joskin me oltais kuitenkin yhdessä ja matkanvarrella uskoisin, että saatais vaikka kouluruokaa ja joittenkin paikkakuntien koilien raksupusseista kupillisia. En tiedä, tuntuis vaan niin surulliselta semmonen lähtö. Tietysti jotkut luulee että meidän kotipaikka on kultakaivos ja täällä kasvaa pankkikortteja puussa. Pian kyllä voi huomata ettei ole pankkikortteja kun ei ole lehtiäkään. On vaan niin mietityttänyt, että miten vois omat raksunsa jakaa niin että ne menee oikeisiin suihin.

Ei ole pankkikortteja oksilla, ei ees lehtiä

Olen myös miettinyt sitä että miten oikeen jakaantuu kepit ja porkkanat. Me saadaan Awa-siskon kanssa joskus myös porkkananpaloja kun ollaan osattu hoitaa hommat kotiin. Yleensä ne on kyllä herkkupaloja Pupu-rasiasta. Tietysti koilille heitetään keppejä ja ne hakee ne paitsi me ei olla alettu semmoseen hommaan. Pallon haen kyllä ja tuon sen Mamalle. Mutta jos vaikka lyökin sillä kepillä ja satuttaa niin silloin tulee vaan huono mieli ja kipu. Mama kertoi, että ihmisten maailmassa nuo porkkanat tarkoittaa hyviä sanoja ja kannustusasioita, vähän niinkun sillon kun Mama sanoo minulle että Hyva Jada, hienosti teit. Ja ne kepit on sittenkehotuksia ja rakentavia palautteita, vaikka että Huhhuh Jada patjan kulmaa ei saa noin kuoputtaa. Ja sitten se ompelee kankaan kiinni ja kivat superloonit jää sinne sisälle. Jos vaan kokoajan joku naputtais ja huomauttelis asioista eikä ainuttakaan Pupu-rasian namia tulis suuhun niin ei jaksais enää antaa tassua tai haifaivia tai mennä maahan tai odottaa. Voin kyllä vakuuttaa, että meillä jaetaan suukkoja ja porkkanoita ja toruja oikeassa suhteessa. Ja minulle ei tartte kuin sanoa oikealla äänenpainolla...Jada, niin tiedän mistä on kysymys.

Awa-sisko haistaa syksyn olevan rapulla

Nyt me nukutaan aamupäiväunia. Sisko kaikkien peittojen uumenissa ja minä ison tyynypinon päällä niinkuin prinsessoilla on tapana. Tänään olis ollut mätsäribissis-kisa, mutta on niin kylmä, ettei tullut kuuloonkaan mikään muu kuin lämmin koti. Sitä me toivotaan jokaiselle oikeasti peloissaan karkuun lähteneelle: Lämmintä kotia ja turvallista oloa.

terveisin Jada