Meillä asuu täällä kodissa rauha

Keskikokoinen pikkukoila

Se on nyt sitten pikkukoila aloittanut uuden vuosikauden. Takana häämöttää joulujuhlinnat ja se ilkeä paukkupommi-ilta. Selvisin siitä kun sain olla sylissä ja Awa-sisko rauhotti kanssa kun se sano että ei tartte pelätä. Pelkäsin silti ainakin vähän. Nukuin ihan peiton alla siskon ja maman lähellä. Se siitä.

Olen jotenkin kokenut aikuistumista viimeaikoina. Mama sanoo etten enää ole vauvakoilan näkönen vaan hieno ja oikein sutjakka neitokoila. En kuitenkaan ole käynyt missikisoissa. Ehkä menen joskus.Kirjoittelin aikaisemmin, että on niin vaikeaa kun ei tiedä onko iso vai pieni. Nyt tiedän että olen keskikokoinen ja ainutlaatuinen ja aikalailla merkittävä basenjityttönen. En ole kansainvälisesti mainittu eikä minun nimi ole muualla kuin tässä omassa blogissa, mutta olen paras ja rakkain tässä perhekunnassa.

Meillä on täällä kotona laitettu se iso puu ulos ja tontutkin meni vinttikomeroon odottamaan uutta juoluaikaa. Mama kiipesi korkealle ottamaan verhoja pois ja minua ihan jonkinverran pelotti. Mama kyllä kiipeää katollekkin taas kesällä kun mennään mökkipaikalle. Verhot saatiin komeroon ja kukaan ei loukkaantunut. 

Olihan minulla pieni oikea asiakin. Meillä asuu täällä kodissa rauha ja ilo. Kaikilla on hyvä ja lämmin olla, eikä se johdu siitä että uunissa on tuli. Ollaan eletty edellisvuosikautena vaikeita asioita ja siipijuttuja ja ollaan aikapaljon itketty kyyneleita ja halattu. Nyt mama sano, että asiat on läpikäyty ja on aika aloittaa uusi lämpöinen elämä. Se on oikeastaan aika jännää kun monille uusille asioille ja ajatuksille on tilaa ja paikka kun siltä kohtaa meni pois iso möykky. Nostetaan kuonot pystyyn ja mennään huomiseen ilomielellä, minä, sisko, mama ja kissaeläimet.

Uuden aikakauden näköinen kasvis