Elämä voi muuttua - tassunkäänteessä

Minähän se tässä Jada, pitkällä nimellä Furahan Java Jauhar joka tarkottaa korua tai jalokiveä

 Minun elämässäni on ollut muuttumistekijöitä ja minun ajattelu on joutunut siitä melkomoisen lujalle koetukselle. Olen ollut puolivuotisen elämäni ajan ykköskoila meidän perheessä, mutta viikon ajan olen joutunut jakamaan korkeimman palkintokorokkeen siskon kanssa. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin minä olen minun Awa-siskon täti. Ei haittaa vaikka nyt jo tuntuu sekaiselta nuo sukuasiat. Minun siskon pitkä nimi on Furahan Heri Hawa, joka tarkoittaa ilmaa ja taivasta.

Meillä on oikein hyväntuntuinen suhtautuminen toisiimme. Aluksi ihmeteltiin ja muristiinkin, koska oltiin melkein vieraita. Sitten me tajuttiin siskon kanssa, että meillä on yhteinen kieli, jota muut ei ymmärrä. Siitä huomaa sen että minä olen vielä lapsen tassuissa, kun haluaisin leikkiä paljon, mutta Awa-sisko ei halua paitsi leikkipainia. Minun Naksu-Kettunen ja Läme-Lotta on saaneet olla ihan rauhassa ja kaikki muutkin lelut.

Yhteisiä hurjia asioita on kiva tehdä ja salaa. Yhtenä päivänä, kun kaikki peheen ihmiset oli työtehtävissä ja me siskon kanssa kahdestaan kotona, päätettiin katsoa mitä löytyy ison ruskeanvärisen köllötystuolin sisältä. Awa-siskolla on vahvemmat tassut ja se aloitti kaivamistehtävän ja minä autoin levittämällä niitä sisältöjä lattiapinnalle. Kun sitten minun ihmisveli tuli kotiin, oli sillä melkein hauskaa kun lattialla oli pehmeä kävellä meidän ansiosta. Sillon oltiin kyllä nokosilla ja oltiin kuin ei huomattais koko asiaa. Myöhemmin sitten jouduttiin vähän puhutteluun ja selvittiin hommasta pienillä vaurioilla. 

Tässä ollaan velin puhuttelussa sen kaivausasian jälkeen, Awa-sisko puhuu meidä molempien puolesta

 Kummallista kun on olemassa erilaisia juhlallisuuksia niin kuin juhannus ja pääsiäinen ja vappu. Ihmiset touhuaa ja tekee ruokaa. Pääsiäisenä kananmunia, vappuna simaa ja juhannuksena herkkulihoja hiilen päällä paistettuna. Mekin saatiin vähän liharuokaa ja ajattelin että serkut Kongossa syö ihan pelkästään sitä. En ollut ihan varma pärjäisinkö, jos saisin vaan rämerotan sisäfilettä. Kyllä raksut on aika hyviä. Niin ja nykyään syön ne puolet nopeammin koska ihan vähän pelkään niiden joutuvan muuten siskon suuhun. Juhannuksena maistoin vähän ulkona heiniä. ja tuli tosi paha olo ja ne heinät tuli pois minun mahasta. Sisko sano, että sitäkin oksettais jos se söis niitä. Sitten maistoin myös hernekasvin kuoriosaa ja taas oksetti.Juhannuksena ihmisiäkin välillä oksettaa, vaikka ne ei syökään heiniä. Kummallista.

Olen neuvonut paljon käytännöllisiä asioita minun siskolle. Kuten takametsän polut ja minun kakkaamispusikot. Sisko ei tykkää niistä, kun on aika paljon iniseviä itikoita jotka haavottaa meitä. Ja myöskin märkä nurmikko on aika kamala ja me molemmat laitetaan kaikki tassut lukkoon ja ei mennä ulkoilemaan. Se on vähän hankalaa ihmisten kannalta, kun meillä ei ole sisävessaa niin kuin kissaeläimillä.

Niin ja eilen tehtiin kiva juttu. Koska kaikki portit oli jätetty auki ja kaikki ihmiset, mamakin teki jotakin tärkeitä hommia eikä pitäny meitä sylissä, niin hiivittiin yhdessä yläkertaan kissaeläinten sviittiin. Oltiin siellä ihan rauhassa ja putsattiin ensin velin roskis ja aseteltiin siitä roska-asioita sängyn päälle. Sitten minä menin lepäämään sohvalle ja Awa-sisko tutustui Kalkkaros-kisun kanssa ihan rauhallisesti eikä kukaan sähissyt paitsi sitten, kun Mama huomasi, että missä ollaan. Lopuks kaikki huokasi ja oli onnellisia kun me pärjättiin kissa-eläinten kanssa.

Juhannusaikana käydään ajelulla ja mekin käytiin koska minun ihmissisko ei tuntenut näitä paikkoja ja me esiteltiin. Onneksi mama osti minulle ison häkin aikaisemmin ja me mahdutaan sinne siskon kanssa ainakin melkein hyvin. Awa-sisko painaa samanverran kuin minä, mutta se tarvitsee isomman paikan kun ollaan häkissä ja minulle meinas jäädä vaan nurkka. Sain sitten kyllä makuupaikankin, mutta aluksi olin vähänniinkuin seinäruusuna alkumatkan. 

Meidän yhteinen matkustushäkki

 Olen niin onnellinen pikkukoila kun sain oman siskon. Saan olla sen lähellä ja se ymmärtää mitä on olla vielä ihan pentu vaikka näyttää ulospäin aikuiskoilalta. Saan ottaa sitä kaulasta kiinni ja ihan vähä nylpyttääkin paitsi joskus se sanoo, että nyt olis tarpeeks. Me ollaan niin samanlaisia paitsi että siskolla on isommat hampaat ja valkosempaa kuonon ympäryksellä. Ja olen huomannut, että vaikka meitä on nyt kaksi koilaa niin silti meille riittää sylipaikkoja, rapsutuksia, pusuja, raksurukaa, herkkupaloja, itikoita ja rakkausasioita molemmille ihan yhtäpaljon. Näin se vaan voi pikkukoilankin elämä muuttua ihan tassun käänteessä.

Oikein paljon juhannuspusuja ja lipasuja lähettää

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                 Jada ja Awa