Sinkkuelämä, valinta, vaihtoehto vai väistämätön tosiasia

 

Tässä olen aika söpö

Nyt kuulkaa kävi taas niin, että syksy toi mukanaan ne tyttökoilan villit päivät. Jotkut sanoo että ne on juoksut enkä ymmärrä miksi. Enhän minä minnekkään juokse eikä siskokaan juokse. Me vaan nuuskitaan ja pinna on välillä kireenä. Siskolla varsinkin kun se näkee mustia pieniä koilia tai kissaeläimiä. Meidän Pipsa-pojalle se ei ole ärjy koska se on meidän värinen ja sisko luulee sitä sukulaiseläimeksi, luulen. 

Kuitenkin tänään niinä tunteina kun odottelin Mamaa työmaalta kotiin, mietiskelin monenlaisia asioita. Vaikka sitä, että tavallisesti tulee vaan silkkaa pissiä ja nyt myös niitä samoja merkkiaineita kun ihan kokaikinen syksyaika minun elämässä. Sisko vielä pihistelee ja sen merkkiaineet ei ole vielä näkyvillä. Tiedän senverran, että ne liittyy vauvakoiliin ja poikakoiliin ja perhe-elämiseen. Olen jo ihan aikuinen ja en ymmärrä miksi en vielä ole voinut olla mammakoila jolla olisi lauma ihania kääröjä joka nukkuu päällekkäin ja juo maitoa mahan alta.

Joskus Mama kuiskuttelee meille että ollaan siskon Awan kanssa sinkkusiskot ja minä en millään ymmärrä mitä se taas tarkottaa. Se on kiva ässäsana mutta siihen se sitten jääkin.Yritettiin tänään päivällä siskon kanssa avata moista yhtälöä ja todettiin lopuksi että sen tarvitsee tarkoittaa vaan sitä, että poikakoilat ei pesi meidän Huvikummun nurkissa. 

Siinä Awa-sisko ja sen poikaystävä Robin

Siitähän se sitten lähti. Se ajatus. Awalla oli joitakin aikoja sitten suuri toive tulla äidiksi ja sillä oli myös poikaystävä Robin. Se oli komea, minäkin tapasin reissuilla sitä. Mutta se oli vaan Awan oma ja siihen ei voinut muut kajota. Olen joskus kertonut, että vauvakoila-asiat piti unohtaa sairausasioitten vuoksi. Ja sitten se pahin tapahtui. Robin muutti sateenkaarisillalle Mrs Kalkkaroksen ja Hosu-pojan, ne on meidän kissaeläimiä, luokse ja Awa siskon ikävä oli mahdottoman suuri. Se teki valinnan, ettei enää haluaisi ketään muuta sille paikalle sen sydämen parhaimpaan lokeroon. 

Tässä ehkä vanha kuva mutta siinä meillä on housut. Jotka on nyt syöty.

Voi myöskin olla niin, että niitä poikakoilia pyörii ympärillä ihan ruuhkaksi asti, niinkuin minulla, koska ole aika suloinen ja minuun lakastutaan ihan kamalan helposti. Minusta on kiva nuuskia niitä ja olla kaikkien kaveli, mutta luulen, että elämä on ihan paljon helpompaa ihan rinsessa-sinkku-tyttökoilana. Ihmisilläkin voi olla paljon kavereita ja ystäviä ja joskus joillakin oikein näteillä ja kivoilla ja kun osaa iskeä silmää, vaikka kuinkapaljon valinnanvaraa. Ei kuitenkaan kannata ollenkaan tehdä tyhmiä päätöksiä ja valita joukosta vaikka kaikkein rikkainta tai kiharatukkaista tai sitä kun osaa kietoa sormenympärille. Tai meillä koililla sitä uljainta susikoilaa tai söpöintä villakoilapoikaa. Sinkkuelämä voi olla oikein mukava vaihtoehto jonka voi aina kumota ja alkaa ei-sinkuksi. 

Ja joskus se vaan taitaa olla väistämätön tosiasia. Ai milloinka sitten. Esimerkiksi silloin, kun ei satu seutukunnalla elämään yhtään varteenotettavaa poikakoilaa. Tai ehkä on, mutta niitä ei uskalla mennä nuuskimaan. Se tarkottaa sitä, että ei tee mieli alkaa syömään yhteistä luuta eripäistä ja sitten joutuu väistämättä siihen kohtaan kun pitää miettiä kumpi saa sen lopun luun. Siihen tosiasiaan vaan ajautuu ja huomaa, että se ei olekkaan hassumpi olotila. Me ollaan opittu siskon kanssa erilaisia asioita. Joku sano, ettei vanha koila enää opi tavoille. Me ei olla ollenkaan vanhoja, ollaan parhaassa tyttökoilan iässä ja Mamakin on. Me opitaan vielä, mutta luultavasti on niin että ne poikakoilat ei opi ja se on ärsyttävää ja siitä seuraa että sinkkuelämä on väistämätön tosiasia. Kunnes toisin todistetaan. Mitäs mieltä sinä olet ?