Siitä voi meidän historiamme alkaa.

Me ollaan vietetty siskon ja maman kanssa laatuaikaa pari päivää. Se johtuu siitä että mama on ollut kotioloissa kun sillä on ansaittu vapaa-aika työhommista. Miksi ei vois vaan olla kokoajan laatuaikaa ilman aamuherätyksiä ja jääkylmiä aamulenkkejä? Kuitenkin meidän laatuaikaan on kuulunut kävelylenkkejä aurinkoilmassa, lepäämistä lämpimän peiton alla koko porukalla, makoisaa evästä ja sylissä istumista. Voisikos pikkunen koila muuta enää toivoakkaan.

 

Kissaeläinten valtakunta on aidan takana, sisko päivystää

 Awa-sisko on kyllä tehny päivystyshommia yläkerran portin luona kissojen valtakunnan rajamailla. Se loikkaa eteisen aidan yli ja menee tähystyspaikalle reippaasti. Minä en päivystä koska olen vielä alaikäinen. Käyn vaan kattomassa kissaeläimiä kun mama nostaa aitahökötyksen yli minut.

Ollaan me myöskin muisteltu vähän menneitä. Minulla menneitä on vasta kaksi vuotta mutta mamalla vuosikymmeniä. Minä muistan melkein kaiken mutta mama ei muista kun vaan jotakin ja kait se alkaa tulla ikääntyneeksi kun ajattelu ei ole niin kirkasta. Awa-siskokin muisteli menneitä ja sillä on historiaa ennen meidän kotiin muuttamista ja siitä se on pitänyt kirsun visusti kiinni. On varmaan halunnut säilyttää ne asiat omassa mielessään. 

Kuiskasin että oltaisko kavereita

Sitten muisteltiin aikaa kun sisko tuli meille ja oli lämmintä ja mentiin isolle kentälle tutustumaan. Kaikki oli niin uutta ja en ollu enää ainokainen prinsessakoila ja ihan vähän hermostutti. Sisko oli vähän surullinen ja sillä oli kai ikävä. Sitten me vaan monien aikojen ja kohtauksien jälkeen tultiin rakkaiksi ja ollaan tehty hyviä muistoja meidän historiaan.

Joskus tuntuu, että joitakin ikäviä muistoja ja melkein sanoisin että niitten tuottajaihmistä tai koilaa ei haluaisi edes muistella. Voisi vaan sillä kohtaa ottaa tiskirätin ja pyyhkästä sivun ihan tyhjäksi ja unohtaa kokonaan. Vaikka mieluummin kyllä syön sen tiskirätin kun siinä on hyviä hajuja. 

Leikkipaini menossa ja kamerakaan ei meinannu pysyä mukana

 Kuitenkin on niin, että ei se koilanelämäkään ole aina pörrökarvamatolla temuamista. Siihen kuuluu välillä ihan lattia ja välillä lumihankikin. Ja siksi varmaan minusta on kasvanut ymmärtäväinen ja sosiaalinen koila, niinkuin mama sanoo. Joskus vaan jotkut haluaa satuttaa toista ja sitten koilankielellä puhua toisille huonoja asioita toisesta. Tai ihmisenkielellä. 

Tässä me osataan jo jakaa yhteinen kisuhuopa

Sinunkin kanssa minulla saattaa olla historiaa tai edes ihan vähän havinaa. Tai voi olla niinkin ettei me edes vielä tunneta mutta eipä aikaakaan kun meidän yhteinen historia vaan alkaa vaikka ihan huomaamatta. Kaikki kohtaamiset on tärkeitä ja siksi minä kaikella pikkukoilan tarmollani pyrin panostamaan niihin kovasti. Jos vain haluat pysähtyä ja hetken malttaa niin saatat saada minulta ison suukon tai ainakin lipasun. Siitä voi meidän yhteinen historiamme alkaa.

Rakkain ajatuksin

Jada