Pikkukoilan elämä on vissiinn täynnä jatkuvia kysymyksiä ja ymmärtämisen ongelmia. Uskoisin, että osaan jo kuunnella aika hyvin ihmisen kieltä, mutta jokapäivä tulee vastaan sanoja jotka tarkoittavat vähintään kahta erilaista asiaa ja tulee väärinymmärryksiä. Enkä osaa kuitenkaan puhua ihmisen kieltä ja tarkentaa sanojen merkitystä. Ihmiset osaa toistensa kieltä usein ja luulisin että väärinymmärryksiä ei tulisi mutta tulee kuitenkin. Siksi ajattelin kirjoittaa runon, koska siskokaan, vaikka on niin viisas ja rohkea ja kielitaitoinen ja sillä on isot hampaat, ei osannut selventää minulle sitä miksi ihmisen kieli ja ymmärrys on niin vaikea.
Eilen lenkkipolun puolenvälin paikkeilla me nähtiin iso koila tiellä.
Ei me koskaan ennen oltu liikuskeltu seutuvilla siellä.
Ajateltiin mennä tervehtimään mukanamme reipas ilomieli
siinä kohtaa loppui ymmärrys ja koilakansan kieli.
Suuri koila katsoi meitä niinkuin metsän pupuriistaa
hetken päästä syntynyt ois luultavasti pahanmoista kiistaa.
Ylpeästi iso koila meni ohi torahampaat näytti.
Suuren voimaa henkisesti meitä kohti kamalasti käytti.
Sitten tuli vastaan söpö pörröturkki.
Omankielisesti meidän suvun saavutukset hetikohta urkki.
Siskon siipivammalle se nauroi sieltä matalalta,
minun hännänmutka näytti siitä ihan kamalalta.
Ylpeillen se kertoi kuinka näyttelyissä voittoputki jatkuu kaiken aikaa
eikä hällä missäänkohtaa ole virhettä tai vaivaa.
Sitten sille kävi pieni juttu
ei kai ollut polku siinäkohtaa ihan täysin tuttu.
Kuralammikossa kastui mahan alta
ja se tuntui varmaan poloisesta ihan kamalalta.
Ylpeys käy lankeemuksen eellä,
tällä kertaa selvisivät vissiin kotivessan veellä.
Ylpeys on paha ihmiskielen sana luulin.
Kunnes sitten eilen nämä sanat maman suusta kuulin:
Olen sinusta niin kovin ylpee rakas suippokuono,
sanoi hellä ääni ja sen sointi ei nyt ollut milläänlailla huono.
Vaikka olen pieni katson matalalta,
joskus pelkään niin et menee melkein tassut alta.
Näine hyvineni olen ylpeyden aihe.
Luotan enemmän ja alkaa elämässä uusi vaihe.
Hyvät sanat joutaa tulla suusta ulos asti
siitä toinen voimaa varmaan kerää ihan kamalasti.
Ihmisystäväni ootko sinä suippokuonostasi ylpee?
Jos niin on voi hänkin tänään ilontuntemuksissansa kylpee.
Muistathan kertoa sen hänelle.
 |
| Siskon kanssa levätään kun oltiin pitkällä lenkillä ja tassuja väsyttää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti