Sylikkäin me istuskellaan tässä.
Oisko parempaa näin pikkukoilan elämässä.
Miten paljon onkaan pienenpieni hyvä
kun sen sisällä on kultajyvä.
Ajan kuluessa opin odottamaan
kun saan luvan.
Sepä antaa koilatyttösestä vallan hyvän kuvan.
Istun odotellen palkkaa pupurasiasta,
opin herkkunamin vuoksi kaiken asiasta kuin asiasta.
Osaan istua ja seistä sekä mennä pituuksille maahan asti,
koska palkka velvoittaa niin kamalasti.
Heitän ylävitosta ja tassuakin annan
paljon osaamista turkin alla itselläni kannan.
Entäs jos en saakkaan minkäänlaista palkkaa työstä,
voisiko se mun elämäni raiteiltansa syöstä?
Hiljaa turvapaikkakainalossa mietin mikä elämässä kestää,
mitä ei voi edes takametsän supimöröt estää.
Siinä olet ihan lähellä mun rakas kultajyvä,
paras sisko, turvainen ja hyvä.
Jaan sun kanssas ilot sekä surut,
jättiluut ja pienet pullanmurut.
Oothan tässä vielä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti