Kaikkina aikoina pidetään yhtä vaikka oksentais matolle

Nyt on aamuvarhainen täällä meillä kotona. Silti talossa on ihan hiljasta, koska kaikki paitsi minä ja mama nukkuu. Nyt kun on tilaisuus niin istun sylissä tiukasti koska se on kaikkeimman paras paikka. Tarkistan aina välillä että tilanne on ennallaan ja sitten lepään.

Kaksi yötä sitten joku painoi meidän talon ovikellon nappia ja siitä tiesi että siellä ulkona on joku pyrkimässä sisälle. Mentiin siskon kanssa vahtiin kompostiverkkoaidan taakse ja jäätiin kuulolle. Eteinen oli aika pimeä ja oli vaikea tehdä ensitunnistusta. Sitten kun se joku sieltä ulkoa tuli ihan verkkoaidan viereen niin me tajuttiin, että se oli ihmissisko joka siinä seisoi kassinsa kanssa. Ja sitten me alettiin ulvomaan. Awa-siskokin ulvoi sielunpohjasta asti ja minä kanssa ja me hypittiin ja jodlattiin ja ilomuristiin ja sitten mentiin siskon syliin. Se on meille aika rakas. Koko viikonlopun aikana me sitten pyrittiin pääsemään syliin istumaan aina kun mahdollista, ei maltettu melkein edes nukkua. Ja sisko aina välillä sano kiltillä äänellä: Hopo ja Näätä, ne on meidän lempinimet.

Tässä me levätään meidän ihmissiskon kanssa

Meillä kävi myös pienen aikaa sitten meidän oma ihmisveli ja sekin on rakas. Päästiin lenkkiasioillekin ja se pelas palloa meidän kanssa. Minä kyllä vaan tykkään pallopelistä, Awa-sisko ei kamalasti. Se on sillon yleensä katsomossa kun minä juoksen pelikentällä. Ja meillä kävi myös maman hyvä entisaikojen ystävä joka oli menossa reissulle ja senkin syliin Awa-sisko tinki ihan melkein heti. Me ollaan oikeesti sylikoilia vaikka ulospäin näytetään pelottavilta metsästyskoililta. 

Koska me ei siskon kanssa ollenkaan työskennellä vieraan palveluksissa niin meillä ei ole työkavereita, mutta mamalla on ja ne on yleensä aika kivoja. Niilläkin on tonttuvaatteet ja ne ajaa vilkkuautolla. Sitten on myös muita kavereita kun mennään lenkille. Siellä me tavataan joskus koilakaveleita tai jos ne on jo ehtiny mennä siitä kohtaa ohi, niin ne on jättäny meille postia, salaisia pissiviestejä joita me osataan lukea. On siellä rakastusviestejä, mutta Awa-sisko tykkää vaan Robinista ja minä olen niin pieni, etten vielä ole valinnut minun poikaystävää. Me ei olla Awa-siskon kanssa veisbuukissa kun me ei haluta koska me ollaan koilia. Kaikki perheen ihmiset on. Siellä on myös hyviä ystäviä ja niitten kanssa kun kirjottaa tulee parempi mieli. 

On myös olemassa toisenlaisia ihmisiä jotka ensin antaa luun ja sitten ottaakin sen pois kesken syömisen. Siitä tulee aika paha olo ja seuraavan luun kanssa pitääkin olla varuillaan. Ihmisilläkin semmosia kaveleita jotka ei osaakaan olla ihan luotettavia ja ne puhuu pötyjuttuja tai alkaa huijaamaan valehtelemalla. Ihan niinkuin meille sanottaisiin, että saatte jokapäivä herkkuluita ja nameja ja aina mennään lenkille ja pääsee syliin ja kaikkina aikoina pidetään yhtä vaikka oksentais matolle ja sitten luitten ja namien virta vaan loppuisi ja kaikki muutkin sovitut asiat unohtuisi taivaan tuuliin ja sitten se vaan katoais. 

On aika elämisentärkeää, että on aika rehellinen toiselle. Jos joskus haluaisin pitää sen kaikkein herkullisimman luun ihan omana ja en ehdi syödä sitä ja kaivan ison montun ja peitän sen sinne. Siellä se vaan vaivailee minua ja en ole saanut laittaa sitä hampaitten taakse mahaan. Awa-siskolla on niin iso vainu, että se ihan varmasti löytää sen luun ja sen tassut on isommat ja monttu on avattu aika pian ja luu on siskon näköpiirissä ja aikapian suussa. Ei kannata piilottaa luita eikä mitään muitakaan asioita monttuun. Ne löytyy kuitenkin ja siitä ei seuraa muuta kun hankália aikoja ja turhia selvittelyjä. Se mitä meidän omalla kielellä silloin sanotaan, ei ymmärrä kukaan muu kuin me siskon kanssa.

Näissä tunnelmissa lähetetään terveisiä sinulle