Se on rakentanut meistä hiljaa onnellisia.

 Nyt on lokakuu ja Muumilaaksossa on ikkunavalot näyttämässä tietä satunnaiselle ohikulkijalle joka on ehkä eksynyt. Vaikka Mörkö kurkkiikin ikkunasta Haisulin ja Pikku Myyn kanssa, ei tartte pelätä. Ne on hyviksiä ja vartioi koko Huvikummun asukkaitten rauhaa. Vaikka meillä kyllä täällä sisätiloissa on niin että jos vähänkin risahtaa niin Awa-sisko singahtaa liikkeelle ja tarkistaa että kaikki on kotona hyvin, turvallista ja kunnossa. Minä yleensä kaivaudun vaan syvemmälle peiton alle ja olen varma että sisko hoitaa homman. Sillä on isommat hampaatkin. On niin hyvä kun joku pitää huolta.

Tuonne pimeään syysiltaan on laitettava myös heijastinliivit päälle. Jos ei niin tee voi joutua yliajetuksi kun on näkymätön koila. Joskus mietin myös sitä, että päivälläkin vois laittaa jonkinlaiset vilkkuliivit että tulis huomatuksi. Oletko koskaan ajatellut että olet ollut melkein näkymätön vaikka liikut kaikkien näkyvien lihaksiesi kanssa toisten joukossa. Se tarkoittaa sitä, että jostakin syystä olet toisille kuin ilmaa ja näkymätön. Muista silloin, että ne eivät ymmärrä, että olet sisältä timantteja ja kultaa ja menettävät suuren aarteen tyhmyyksissään. Älä luovuta, vaan tassuttele kaikkine takkukarvoinesi tai vaikka ilman karvoja uljaasti eteenpäin. Joskus vaan ulkokuoresta ei voi nähdä sitä mitä toinen on joutunut elämässään kokeilemaan. Niinkuin esimerkiksi minä ksylitolinameja ja pienenä kevätkohtauksen, hirveitä uudenvuoden paukkupommeja. Awa-sisko ei koskaan voi saada pieniä koilavauvoja ja se kantaa sitä sen suuressa hyvässä sydämessä murheena ikiajat. Silti se rakastaa elämää ja kaikkia ja me yhdessä ollaan voimakkaita. Se on rakentanut meistä hiljaa onnellisia. 

Oltiin tänään aikapitkällä lenkillä ja huomasin, että läjäpäin lehtiä oli kulkeutunut maahan. Ihan haaskausta ajattelin. Mutta sitten minun pienessä päässäni alkoi tulla runo ja tässä se on. Luulen että se jotenkin liittyy siihen että on aaltokasvoistenvanhuksien viikko. Minusta on aina semmonen viikko. Rakastan niitä jotka ymmärtää enemmän kuin arvataankaan ja tietää vaikka ei sanotakkaan. Muutakin kuin sen että pikkukoila rakastaa siivumakkaraa ja erilaisia jääkaapin herkkuja.

Pienestä se onnikoitti

syksynlehti laulun soitti.

leijaillessaan maahan asti

hymyili se kamalasti.

 Kaikki luulee loppu tuli

ennen kunees lumi suli.

Lehden elämällä aika

siinä juuri on se taika.

Pienen alun silmu peittää 

lehti puhkee voltin heittää.

Tuulet kestää, myrskysäätkin.

Joskus rakeet kylmät jäätkin.

Taivas värjää, tekee ruskan.

Unohtaen menneen tuskan

Syksymekossaan jo ehti

maahan leijaili se lehti.

Olen täällä uutta kannan 

voiman tulevalle  annan.

Elin elämän ja kaiken annoin

parhaani sun etees kannoin.

Oksan pieni silmu kiittää

mennyt hyvä uuden kasvuvoimaks riittää. 

Semmonen runo sieltä tulla tupsahti. Nyt tämä pikkukoila menee untenmaille siskon viereen. Paitsi ekaks sisko pesee mun korvat ja se on kammottavan ihanaa. Olkaa kilttejä toisillenne. Suukko.  

                                            Jada