Kuuluu rapinaa ja sade siellä laulaa meille.
Ei mitään syytä mennä lenkkihommateille.
Sen suuren valo lämpö lienee serkun luona siellä
hiekkapoluilla ja kuuman kylän teillä.
Harmaan pilven varjossa mun pikkusydän itkee.
se kylmä sade elämästä niin paljon hyvää kitkee.
Tulvavesi mennessään vie kaikki toisten viestijutut
oltiinhan me sitten vieraat taikka tutut.
Oon prinsessa tai Tuhkimo tai joku toinen.
Elämä on lenkkipolku aikamoinen.
Oon pienin, toisten varjoon usein kuljen.
Ja kaikki hyvät salaisuudet sydämeeni suljen.
Kun toisen kohtaan, valo aurinkoinen nappisilmistäni paistaa,
mut kuitenkin saan kylmät jutut usein hetikohta maistaa.
Kai pienen elämäni ajan uskon rakkauteen ja hyvään
sen parantavaan voimaan oikeaan ja tosisyvään.
On uskottava että kelpaa vaikka ruusukkeita on vaan kaksi
pannaan siskon kanssa elämämme makeaksi.
Parantunein haavoin kivun mukanani kannan,
siksi kai aina kaikkeni vaan elämälle annan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti