Suuren valon alla
sylitysten istumalla
me päivän päätteeks elo tasattiin.
Tassut ihan tointa vailla
melkein unen rajamailla
sanaleikkiin alettiin.
On arvot mulla vankat, luulen,
kun pientä rapinaa vaan kuulen.
Tasainen aina lopputulos
sen jälkeen mennään aina ulos.
En katso korviin enkä toisen turkkiin
en koskaan enää pissi kotitalon nurkkiin.
Käyn arvokkaasti, jos hetki vaatii.
Suukotan varmaan joka raatii.
On ryhti hyvä hännän mutka
ja päässä maailman paras korvatutka.
"Oot arvokas ja rakas mulle."
Kuiskailee Mama tälle valitulle.
Nappisilmä, suukkosuu
kaikki murhe unohtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti