Ei sinun yksin tarvitse selvitä, minä olen tässä

Minulla on kuulkaa aika hyvä olo. Olen terve ja saan ruokaa ja unta ja minulla on maailman parhain sisko. Ja tiedän että aina paikka Maman kainalossa on olemassa kun on tarpeen. " Ei sinun yksin tarvitse selvitä, minä olen tässä". Olen koko elämäni matkan ajan tiennyt, etten ole yksin. Silloinkin, kun on ollut pahoja hetkiä, isoja haavoja ja kipuasioita. Silloin olen ollut sylissä ja nytkinkun voin hyvin, tiedän, että apu on vain pienen matkan päässä tai ihan siinä tassunkantaman lähellä.

Elämä on vähän niinkuin polku tai voi se olla tiekin tai jollakin moottoritie tai junarata. Minun elämä on ollut vähänniinkuin oma kotitie. Olen siltä väylältä saanut välillä poiketa pikkuisille poluille, koska sinne minua on johdattaneet kaikenlaiset viestit joita toiset ovat jättäneet jälkeensä. Usein ne pienet polut on olleet aika kivoja poikkeemajuttuja siitä ihan tavallisesta. Vaikka se kun pienenä koilana sain käydä aina Puolenhehtaarin Metsässä minua varten tehdyillä poluilla aamupissillä ja lenkillä. Siellä oli niin turvallista, eikä edes hirveät supikoilat uskaltaneet tulla vihottelemaan. En nähnyt isojen nietosten yli ja luotin siihen, että minulla on matkassa hän kun pitää huolen. Kun on pakko kasvaa vauvakoilan  ajoista ja uskaltautua katsomaan kulmakunnan suurinta pelotuskoilaa silmiin, niin silloin tietää mitä tarkoittaa, kun se joku on siinä vieressä ja ei tarvitse selvitä yksin.

Ison pelotussupikoilan tassunjäljet tai ehä siskon

Joskus on vaan pärjättävä, niin luulen. Oletko huomannut? Sen polun mutkan takaa loikkaakin se kammottava supikoila ja alkaa uhittelemaan sinulle ja haastaa riitaa. Tai joskus, jos satut karkaamaan kotoa, huomaat olevasi eksynyt etkä osaa takaisin sinne kotiin vaikka kuinka yrität tähyillä sitä koivua ja tähteä. Joskus sinulta tai minulta kysytään vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole ollenkaan helppoja vastauksia tai minkäänlaisia vastauksia. Joskus joku haluaa satuttaa sinua etkä millään ymmärrä miksi koska olet ollut kaikista kiltein pikkukoila tai ihminen. Ne on niitä kohtia elämisenkulussa kun tuntuu siltä että on ihan yksin eikä kukaan ole minun kanssani ja alan uikuttamaan murheissani.

Olen jo oppinut sen että saan myös uikuttaa. Ja tiedän että Mama kuulee sen vaikka ei olekkaan juuri sillähetkellä ottamassa syliin tai että saan painaa kuonon sen käden päälle. Tiedän vaan että se on olemassa ja se riittää.

Tiedätkö,että sinunkin matkasi varrella on tullut vastaan varmasti niitä, joiden sydämeen olet jäänyt ikiajoiksi olemaan. ne on niitä, kun hiljaa muistavat sinua ja jotka ovat siinä tassunkantaman tai kilometrin tai satojen kilometrien päässä, mutta kuitenkin ihan lähellä. Minullakin on niitä rakkaita jotka on sydämessä kokoajan niinkuin Jamil-veikka ja Maya-sisko ja Nova-mamma ja Jaro-isi ja vielä paljon muita. Tiedän että Awa-siskollakin on sydän täynnä kaikkia rakkaita. Ja myöskin Mamalla, se niistä aina minulle kertoo ja nauraa ja hymyilee ja joskus sillä on kyyneleitä silmissä. Me lähetetään rakkaita ajatuksia ihan jokainen Sinulle siellä. Et ole yksin.