Kiire huomiseen tai jonnekkin

 Nyt kun on pääsiäisaika on ollut taas aikaa ajatella erityisen monimutkaisia asioita. Vasta oli hyytävän kylmä ja tassut kalikkana sitten tuli välimuotoilma ja nyt taas kokoajan puhutaan kesästä ja auringosta ja lämmöstä ja lomasta. Olen oppinut, että elämä on yhtä muutosta. Ja olen nähnyt myös, että ihmiset aina miettivät sitä, että nyt on kylmä ja kohta on lämmin ja sitten kun on lämmin niin sitten taas ajatellaan että pian se taas on kylmä. Elämä tuntuisi aikalailla usein olevan jossakin muualla kuin siinä kohdalla missä ollaan.

Esimerkiksi tänään en millään olisi halunnut ajatella että olisipas jo huominen tai joku muu päivä. Siksi koska me lähdettiin aamupäivän aikaan maman ja ihmissiskon kanssa ajelulle. Mentiin siskon kanssa häkkiin ja oltiin sovussa. 

Koskaan ei tiedä miltä näyttää takaapäin jos ei halua katsoa

Ajettiin ensin maman kotikaupunkiin katsomaan mummua joka asuu kerrostalokodissa. Sillä on harmaa tukka ja apujalkoina rollatisaattori. Awa-sisko istui sylissäkin mutta minä menin tutkimaan hajuja jotka oli tullu meidän kavelikoilista Fiksusta ja Sulosta edellispäivänä. Siellä me oltiin sopiva aika ja sitten me ajettiin toiseen taloon jossa oli vain yksi kerros ja siellä me tavattiin minun rakas ihmisveli ja toinenkin tärkeä ihminen elämänmatkan varrelta. Saatiin herkkuruokaa ja oltiin niin onnellisia ihan vaan siitä hyvästä hetkestä niitten kaikkien tärkeitten kanssa. En ollenkaan ajatellut seuraavaa talviaikaa tai edes huomispäivää, koska siinä oli ihan kaikki mitä juuri silloin tarvitsin.

Tänäpäivänä näin myös leskenlehtikasviksen ja kurren kun se juoksi tien yli ja ihan vähällä oli että ei jäänyt pyörien alle. Se oli onnekas. Näin kaupan parkkeerauspaikalla vilkkaasti liikkuvia erikokoisia ihmisiä joilla oli kova kiire jonnekkin, ehkä sinne huomiseen tai ylihuomiseen, isot muovikassit täynnä lelusuklaamunia ja lampaanpaisteja. Näin valtatiellä kiiltäviä autoja, jotka mennä porhalsi meidä pienen Sitikka-auton ohi, koska niillä oli kiire huomiseen. Yksi niistä uhkasi meidän kaikkien henkiä kun ohitteli niin uhkarohkeasti. Silä oli varmaan kiire taivaaseen kun ei malttanut mennä jonossa. 

Nyt minä juurikin lepäilen tässä maman kainalossa ja sanelen ajatuksiani. Muistorikkaan päivän jälkeen haluan seistä pienien tassujeni kokonaisella voimalla juuri siinäkohdalla elämää kuin olen ja oikein tiristää mieleeni kaiken sen mitä elämä pieneen koilansydämeeni jakelee. Se tulee evääksi sinne huomiselle ja ylipäivälle ja ensiviikolle.

Oikein turvallista elämää sinulle juuri nyt ja varsinkin jos olet myrskytuulen kohdalle veneinesi

toivottaa   Jada