Voimaantumisen yksinkertainen sanoma

Tässä joitakin aikoja sitten mama oli vähän tylsistynyt ja kaipasi kovasti vaikka koulutehtäviä illan piristeeksi. En silloin oikein innostunut asiasta, mutta nyt kauniin kevätpäivän iltana ajattelin hieman mietiskellä. Se maman entinen kiva opettaja antoi aiheitakin koulutehtävän tekemiselle ja toinen niistä oli voimaantuminen. Olipas aika kinkkinen sana, ei meinannut ensin pikkukoilalle aueta, mutta sitten yhtäkkiä alkoi valaistus tapahtumaan. 

Oppikirja sanoo, että se on samaa kuin valaistuminen. Ja myös se tarkoittaa koilien ja koilayhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä. Siitäpäs onkin aika hyvä alkaa mietiskelemään tarkemmin pikkukoilan empowermenttiä. Minä olen pikkukoila ja me ollaan siskon kanssa pieni yhteisö ja jos otetaan mukaan naapurin Aapo ja muita koilia niin se onkin sitten jo isompi yhteisö. Ja oikeestaan mama kuuluu meidän yhteisöön kiinteästi koska se ruokkii. Mahdollisuuksien lisääntyminen senkun kasvaa kun tassuntepsutuksia mennään eteenpäin. Olen oppinut koilanelämästä suuria asioita jotka antavat mahdollisuuden siihen, että juuri minun vaikutusvaltani senkunvaan lisääntyy ja kohta vuosien karttuessa saavuttaa huippunsa. Kykyni ovat saaneet kasvaa otollisessa Huvikummun sammalpihan maaperässä ja Awa-sisko on auttanut minkä on omalta kasvamisen rosessoinnilta ehtinyt. Osaan jo kiivetä helposti namikupille, jos tuoli on jätetty huolimattomasti tyrkylle, osaan kaivaa isoimman kuopan, osaan olla kaikkeimman suloisin ja ihanin ja sosiaalisin koilalapsi maailmassa. Olen oppinut rakastamaan lähestulkoon kaikkia ja osoittamaan sen varsin avoimesti. Siskokin on samanlainen ja jakaa pusuja vähän kaikille kun haluaa ottaa vastaan.

Taas oppikirja sanoo, että voimaantumisessa korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että koila kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

 

Minun ensimmäinen jättiluu ja sillon en ollut vielä sisäisesti vahva

Olen minä vahvistunut myös sisäisesti. Minun luut ja lihat ja kaikki sydämet ja keuhkot on kasvaneet ottamaan vastaan happea ja ruokaa ja haasteita. Minun sisäinen maailma menee joskus sekaisin jos syön oikein herkullisen luun hotkimalla ja kakkahätä ei jaksa odottaa ulos asti. Yleensä minun sisäinen maailma on tasapainossa. Minun sisäinen maailma vahvistuu kokoajan kun syön herkkuruokaa ja nameja ja viiliä ja joskus ryöstöherkkuja. Ja koska me saadaan siskon kanssa samalaiset ruokahommat niin me ollaan sisäisesti yhtä vahvoja paitsi että siskolla on vanhemmat luut. Ympäristön Aapon ja muitten jäsenten kanssa ollaan tasapainossa, koska me halutaan mennä ja pusuttaa ja nuuskia kaikkia sukupuoleen katsomatta.

Ja se viisas kirja sanoo seuraavaksi, että voimaantumisen seurauksena hän kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen. Ja mikäs on päämääriä asetellessa kun saa tarpeeksi unta, tassuille liikuntaa ja kaikenlaista herkkuruokaa ja paljon rakkautta, niin kaikki minun pikkukoilan päämääränä on elää hyvää elämää ilman suuria saavutuksia. Paitsi joskus ehkä voisin käydä näyttelyhommissa tapaamassa toisia basukoilia ja voisin missikävelyäkin mennä. Mama vaan ei oikein kehtaa mennä loikkimaan sinne kehänarujen sisään. Voisihan minulla olla tavoitteena löytää kaveri juoksemaan minun kanssa missijuoksua. Ja se sais myös puolet raksupalkinnosta, mutta minä ottaisin ruusukkeen.

 

Missi-istunta menossa kukkien vieressä

Oliko se hyvä tavoite? Ja minulla on elämä hallinnassa. Helppo resepti, rakastan kaikkia ja osoitan sen hetipaikalla. Ja jos joku ei tykkää minusta niin se ei ole minun ongelma. Ja huomaathan, itsetuntoni on mitä parhain. Paitsi joskus kun sisko ehtii ensin maman viereen nukkumaan ja kurkistaa peiton alta niin minun itsetunto on koetuksella ja en uskalla hypätä sänkyyn.

Vielä se kirja sanoo, että hänen toiveikkuutensa tulevaisuutta kohtaan kasvaa ja se voimaantuminen voidaan määritellä yksilökoilan valintojen ja sosiaalisen ympäristön väliseksi ihannetilaksi. Minun toiveikkuus kasvaa tulevaisuutta kohtaan koska näin kun mama kantoi suurta raksuruokasäkkiä tänään kotiin Sitikka-auton takapoksista multapussien vierestä. Meidä sapuskat on taattu pitkäksi aikaa ja suuri lämmin on sulattanut viimeisetkin lumet ja me voidaan levätä hyvin lämpimissä oloissa. Minä olen se yksilökoila ja teen aina valintani niin että minun rakas ympäristöni on ajatuksissani mukana. Kun saan maman rahkakupin kielellä pestäväksi niin annan myös siskon tulla samalle kupille. Ja jos kaadan vahingossa namipurkin pöydältä lattialle, saa siskokin tulla puhdistamaan jälkiä ja samalla herkuttelemaan nameilla. Niin helppoa se on kun omat valinnat ja ympäristö yhdessä muuttuu ihannetilaksi. 

Toivottavasti olen kertonut helpolla kielellä voimaantumisen oikean sanoman. Minä jaan minun ryöstönamit siskon kanssa, meillä on menossa ihannetila ja minä olen suunnattoman onnellinen.