Kevään tuoksu minun neneän ohi kulki
Awa-sisko postiviestin eessä silmät sulki.
Vuosi mennyt on ja taas oon tässä,
sydän itkee joskus pikkukoilan elämässä.
Elän hetkeä en usein menneisyyteen käänny
siksi etten kaikkeen olevaiseen ihan näänny.
Tänään kevään myötä pienen retken tein mun tassun matkaan
vuosi, niin kai ihmisrakkaat sanovatkaan.
Kotitaloon tuli hiljaiselo pikkuhiljaa,
samaan aikaan korjasivat peltorotat laareihinsa syksyn viljaa.
Syötiin siskon kanssa herkkunamit mahaan asti
silloin oksettamaan kävi ihan kamalasti.
Mama siipiasioitten kanssa koko vuoden kulki
ei se siihen loppunut kun hyvä käsi haavan umpeen sulki.
Siskonn siipiasiat myös muutti suuret haaveet heti
hetkeks silmiin kaihokatseen laittoi jalat alta veti.
Minusta ei tullut vauvakoilain hellää hoivantuojaa
apumammaa eikä tosivarmaa pelotusten suojaa.
Monet suunnitelmat meidän kuonon sekä nenään eestä ohi kulki,
joku vaan se halus laittaa siltäkohtaa aidansalvat sulki.
On kai ollut aika hiljaa olla
mielen rauhoittua ihan sovinnolla.
Pitkä tassunmatka turvan silti antoi
meitä täällä rakkaus ja sylihoito kantoi.
Pannaan kiinni menneen ajan narahtava ovi
odotellaan vielä ihan pieni tovi.
Kesän ikkunasta mennään ihan uuteen aikaan
uskon varmanlailla suuren valon tuomaan taikaan.
Jada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti