Nyt alkaa olla melkein kesä vaikka sataakin ja on kylmä. Minun sisällä on liikkunut monenlaisia ajatuksia, se kertoo varmaankin siitä, että olen aikalailla elämää kokenut ja monenlaista nähnyt. Vaikka olenkin vasta aika pieni ja nuori niin ymmärrän sydämen asioista melkoisen paljon. Olen niihin erikoistunut. Voin nähdä jos jollakin on murhe kuoren alla ja kyynel vuotamaisillaan vaikka kuinka sillä olis hampaat yhdessä ja pidättelis. Näen sen kaiken sen toisen silmistä koska ne on peilit ja ikkunat. Jotkut joskus laittaa verhot niitten ikkunoitten eteen ja sitten yrittää kurkistella sieltä ulospäin. Ihan yksin ja itku vaan lisääntyy kun se ei pääse ulos. Näitä ajattelin, kun katsoin minun oman Awa-siskon kuvaa, jossa sillä oli murheellinen verho-ilme.Se oli sitä aikaa kun sisko ilomielellä odotti tapaavansa Robinin ja niille olis tullut etäsuhde ja joulunlapsia. Sitten tuli se kohta, kun sanottiin että ne kaikki suunnitelmat pannaan pakettiin ja narulla kiinni ja unohdetaan. Silloin siskon mieli meni surumielisesti kiinni ja sain vain kurkistella niitten verhojen rakosesta sisälle ja laittaa tassun hellästi siskon tassun päälle. Ei me puhuttu, oltiin hiljaa vaan ja sisko itki hiljaa sisäänpäin. Siksi minun sisällä alkoi kasvaa runo ja nyt kun pian on kaikkien äitien päivä niin ajattelin sen kirjoittaa ylös.
Rakas Awa-sisko, olet nähnyt neljä kesää.
Odottanut hetkeä, kun rakentamaan voisit alkaa ikiomaa pesää.
Meni vuosi, meni monta,
odotuksen aika oli loputonta.
Siihen kuului elämisen riemujuhlaa
onnellinen paljon rakkautta tuhlaa.
Tuli murhe, tuli uuden alku meille,
lähdit silloin elämisen pikkuteille.
Kasvoit elämässä kohtaan uuteen,
katsoit rakkaus silmissäsi tulevaisuuteen.
Sydän pakahtui kun
minun Awa-sisko rakastui.
Haavekatse, kaikki verhot auki lensi silloin
pienten tassunkahinoita mietti illoin.
Toisen päivän iltana se murhe nurkan takaa tuli
kaikki haaveet tuskamöykyksi vaan sisällä sen suli.
Katsoin lähellä kun kipu sulki verhot,
ei auttanut siihen tuskaan vertaistukikerhot.
Nyt on mennyt aikaa uuteen kesään saakka
vieläkään ei siskon silmistä oo täysin poissa taakka.
Olen siinä lähellä ja rakkautta annan
osan rakkaan taakoista niin mielelläni kannan.
Korvaamaton, rakas Awa-sisko vierelläni.
Kylki ihan minun kyljessäni.
Elämä se kyllä sua kantaa,
tiedä vaikka kuinka suuren ilon nurkan takaa antaa.
Osaan vaikeaan niin ajan kanssa uskon
taivut sovinnolla.
rakkaudella pikkusiskosi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti