Rakkausarpi on aina sydämen muotoinen

 

Minä ja Läme-Lotta

Tässä me taasen istutaan iltaa, minä ja Mama. Awa-sisko on jo mennyt nukkumaan ja sen tuhina kuuluu peittovuoren alta. Minäkin meinasin jo nukahtaa, mutta päätin kuitenkin haluta ison sylillisen rakkautta ennen yöunia. Siksi istun sylissä ja tunnen lämpimän olon. Kurkistin Mamaa silmiin ja lipasin sitä ja siinä se sitten oli. Siinä minun lipasun alla häämötti se arpi, jonka kolosta ne siivet leikattiin pois. Ilman sitä merkkiä ei kukaan voisi arvata mitä on tapahtunut. 

Pienessä, joskin jo aikuistuneessa mielessäni pohdiskelin sitä, että enhän ole minäkään jäänyt vaille ikuisia arpia. Muistan oikein hyvin ne muutamat kerrat, kun meillä siskon kanssa ei ole menneet nallekarkit tasan ja seurauksena on ollut aika kamalia tappeluita. Niin, ei uskoisi kun meitä katselee vaikka ulkona liikkumassa missiaskelilla pitkin kylän raittia. Niin vaan on ollut ja niistä kerroista on jäänyt eri paikkoihin pieniä kohtia jotka paljastavat tapahtuneen. Niitä haavoja on paranneltu ajan ja antibioottien kanssa. kaikki arpia ei näekkään kuin vain katsomalla oikein läheltä. Ihan niinkuin me nyt. 

Näiden satutus ja rähinäarpien lisäksi on niitä arpia kun tulee silloin kun pitää korjata jotakin. Vaikka semmonen juttu kun kavelikoilalle tahtiin sterilaattorileikkaus ja se ei enää voi saada vauvoja. Silloin se haava muistuttaa jostakin asiasta joka vaan on pitänyt korjata leikkausveitsen kanssa. Esimerkiksi otetaan siivet pois tai laitetaan sydämeen uusia putkia. Niitä arpiakaan ei yleensä voi päättää haluta, ne vaan tulee vastaan ja jää olemaan nahkan päälle. Ja niinkuin sanoinkin juuri että ei kukaan tietäisi nahkan sisäisistä operaatioista ellei arpi paljastaisi. 

Sitten minun mielestä on myös arpia jotka eivät ollenkaan näy vaikka kuinka katsoo. Ne on tulleet sinne sielun kylkeen kun joku on nakellut tai haukkunut ilkeitä asioita vaikka sinusta. Siellä ne saattaa kirvellä pitkänkin aikaa ja kuohua. Pikkukoilalle voi tulla sielunarpi vaikka siitä että sille huudetaan kovaa ja rähjätään tai napataan. 

 Ja sitten ne parhaat arvet minun mielestä tulee siitä kun välitetään toisista ja kerrotaan se niille. Vaikka semmonen kun lenkkihommissa suukotin vierasta tätiä ja se hymyili. Sille tuli rakkausarpi. Tai sitten sanon siskolle että rakastan sitä vaikka se on joskus tehnyt sen torahampailla kirveleviä taisteluhaavoja. Ja voihan olla, että jonakin päivänä löydän  maailman ihanimman basupojan jota vain katsomalla syntyy rakkausarpi. Se on aina sydämen muotoinen.

Ei minulla enää muuta ja nyt menen nukkumaan. Hyvää yötä. Jada