Voi ei. Pitää taas koota ajatuksia paperin nurkkaan tai tietokoneiston näytön paikalle. Täällä meillä Huvikummussa aina välillä on niin rauhallista mutta tapahtumarikkautta ei voi välttää. Yleensä se olen minä tai Awa-sisko kun suunnitellaan hässäköitä, mutta nyt tälläkertaa vaan elämä muutti Huvikummun täysihoitolan eläinten akuuttisairaalaksi.
Tiedäthän sinä minun aika hyvän ystävän Pipsa-kisun. Sen joka asustaa kissojen sviitissä ja nauttii aivan erityiskohtelua tässä yhteisössä, muunmuassa sisävessa ja seisova pöytä. Sillä on ollut aina välillä vaikeuksia sen pissiasioitten kanssa. Jostakin, ehkä hiekkalaatikon pohjalta tai mistä lie tullut hiekkaa sen pissin joukkoon ja pissausputkistoon ja sitten ne vaan on menneet ikäänkuin tukkoon ja pissi lakkaa liikkumasta. Se kertyy mahan sisällä olevaan pussiin, jota kiristää ja tulee erityisen kipeä olo. Ja sitten se lakkaa syömästä ja juomasta ja muuttuu erityisen apeaksi ja menee sen sviitin sängynaluslaatikkoon tuijottelemaan takaseinää.
 |
| Ollaan aika hyvät kaverit |
No, nyt sitten kävi taas niin. Ja ihan yllättäen. Yleensä Pipsa-kisu ennakoi ripottelemalla vaaleanpunaisia pissilammikoita ympäriinsä ja siitä tietää alkaa varautumaan. Nyt ei tullut pissilammikoita vaan se mokoma lopetti vaan kaikki arkielämän toiminnat. Mietippä itse miltä tuntuu kun et voi saada pissiä tulemaan tai kakka-asioita. Ja sitten toisaalta kun ei maistu ruoka ja juominenkin on työlästä. Kaikkihan menee sitten pieleen ja elämä valuu käsistä ennenkuin huomaakaan. Ja ei ole kysymys kuin arjen peruhommista ei kamalista bakteeriterroristeista.
 |
| Pipsa-kisu ja tiputusletkut |
No sitten Mama laittoi Pipsa-kisun häkkiin ja ne lähti lääkärille. Arvaan että Pipsa tiesi mitä sitten seuraa. Mömmönokoset ja pissi otetaan pois ohuella pillillä ja sitten pakkolääkkeitä ja siinä kaikki. No tuli ne kotiin ihan säädetyssä ajassa ja Pipsa meni huilaamaan sen sviittiin. Koko päivänä tai iltana tai yönä sitä ei nälättänyt eikä pissittänyt ja aamulla kukonlaulun aikaan se oli ihan voimaton. Mama hiipi sviittiin ja siellä ne olivat ruokanurkkauksessa molemmat kun me muut herättiin. Mama istui ja siltä tuli itkuja ja Pipsa makasi sen ruokakuppien välissä ihan velttona. Huokas vaan välillä. No taas koppiin ja lääkäri-Elinan luokse. Ja samat hommat kuin eilenkin. Paitsi että se pissiputki laitettiin ompelulangalla kiinni koska on viikonloppu ja lääkäri jossakin Asikkalan puisten rattaitten takana. Siinä letkussa on nyt korkki ja sitä tyhjennetään aina välillä. Luojankiitos sanoi Mama kun pissi ei ollut enää punaista. Pipsa oli vaan aika vaisu ja hiljainen vaikka nukutuslääkitys oli jo haihtunut lääkäriaseman kattoon. Ei maistunut ruoka eikä juominen kelvannut. Sen tassuun oli laitettu tiputusletku ja suolavettä tippui sen suonistoon. Lääkäri laittoi kaikenlaisia lääkkeitä Pipsalle että se paranisi. Samalla Mama sai käskyn mennä syömään ja hakemaan itselleen päänsärkypillereitä kun sille oli tullut yhtäkkiä silmien takana jyskyttelevä ilkeä kiputila.
Kun ne Mama ja Pipsa-kisu oli lähdössä melkein kotiin, tuli verinäyteasemalta koetulosvastauksia. Ja siellä se sitten oli. Sokeriasiat oli ihan päin poskellaan. Kisuilla ne verisokerit nousee, kun ne ressaa vaikka lääkärireissulla tai kun ne kuivaa kun ei juo, mutta se vastaus oli enemmän ja sitten otettiin pari askelta taaksepäin. Pissinäytekkin vielä sieltä hanasta. Elina-lääkäri sanoi että siihen tarvitaan yhdenlaista lääkettä parantamaan tilannetta.
Mama kertoi että siellä verissä mukana kiertää sokereita, kun on syönyt ja ihminen valmistaa insuliiniainetta joka nappaa ne sokerit sieltä kuljetusjärjestelmästä ja nakkelee niitä soluille, että ne pärjää. Kisun solut oli pattitilanteessa kun evästä ei tullut ja kaikki herkut pyöri vaan sillä liukuhihnalla. Niin se on ihan yksinkertaisesti sanottuna, Ja sen sairausasian nimi on diabetes mellitus. Yök, kuulostaa aika makealta.
Nyt sitten on peruttu minun ja Maman reissu basenjitten missitapahtumaan ja kasvattaja-mamman herkkupöydän ääreen. Meillä on täällä akuuttisairaalan sivuhaaraosasto Huvikummun yläkerran sviitissä. Minun oma pehmohäkki on potilaan käytössä. Nyt parhaillaan se nukkuu ja sai hetki sitten sen nesteytetyn aterian ruiskulla suoraan suuhun. Sitten sillä roikkuu punttisalilaitteen nokassa nestepussi josta tippuu hiljaksiin kirkasta ainetta sen tassun suoneen. Ja sitten sen pissit lasketaan pakastuskuppiin. Sviitin pöydällä on lääkitystä, jota sille annetaan sen nahkan läpi ja suuhun ja suonen sisälle. Viikonlopun ajan meidän kotisairaala on tehohoidon erikoisyksikkö. Meidän mama-sairaanhoitajalla on osasto hallinassa ja meillä on myös aikaparas lisähoitaja, jota ilman asiat olisi vaikeampi saada sujumaan. Sen lisäksi on konsultaatiolääkäri ja turvallinen mieli että kaikki mahdollinen tehdään.
 |
| Eläinsairaalan akuuttiosaston sairaanhoitaja-Mama ja kisu |
Että niin meillä tänään. Ollaan kuitenkin kaikki kovin iloisia kun Pipsan häkistä kuului juuri ääni, joka tulee kun sen raksuherkkuja litistetään hampaanvälissä. Kuljemme kohti uusia parempia päiviä. Jokaiselle ne on oikein luetut ja lähtö paremmille hiirimaille tai Sateenkaarisillalle tai Taivaisiin tai ihan miten haluat, tulee juuri silloin, kun sen aika on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti