Anteeksi annan mutta en unohda

Nyt näyttäisi silta, että kesäaika on tullut takaisin tänne meille sadeilmojen keskelle. Tai ainakin luulen niin koska eilen ja tänään jouduttiin pitkillä lenkillä laittamaan kielet läähätysasentoon ja juomaan vesikupista kotiutumisen yhteydessä. Ei ollenkaan haittaa. Vaikka oikeastaan ei tarttisi inistä pienistä sateista ja lammikoista koska toisissa maissa menee vedetkin taloihin sisälle kun tulee enemmän vesipisaroita kuin täällä. Ja hellerajakin on kuulema mennyt rikki. Niin, en kyllä tiedä mitä sekin taas tarkottaa, mutta kai se taas ehjääntyy kun pakkanen tulee. 

Jouduttiin me olemaan hetkinen kahdestaan siskon kanssa kun Mama meni polkupyörällä ruokailemaan Vanhan myllyn luo joen rannalle. Kun se tuli kotiin niin sen vaatteissa oli aika hyvä herkkuruuan haju ja meille ei ollut tuliaisia ollenkaan. Se ei ollut ollenkaan reilua. Raksut saatiin ja vettä. Se siitä.

Yhteinen intressi

Meillä täällä Huvikummussa elämä kulkee tasaisen turvallista rataa. Ollaan siskon kanssa pysytty terveinä eikä ole suunniteltu mitään erikoisjuttuja tai yllätyksiä. Nytkin vetelehditään olkkarin soffilla. Sisko veti viltin päälleen ja nukahti. Minä istun Maman sylissä ja sanelen ja se kirjottaa. Samalla minä ajattelen pikkukoilan aivoilla suuria asioita.

On taas ollut yksi juttu, mitä olen miettinyt aika paljon siinä samalla kun lepään. Luulen, että se asia saattaa koskea myös ihmisiäkin. On nimittäin niin että joskus tapahtuu asioita joita sitten joutuu harmittelemaan ja katumaan ja murehtimaan. Mieti vaan, enkö olekin oikeassa? On sanottu tai tehty jotakin semmosta, että on loukattu toista tai joku toinen on tehnyt niin minulle. Minulla ja Awa-siskolla on ollut välillä sovinnonköyhyyttä ja ollaan keskusteltu asioista vähän liiankin rumilla sanoilla ja terävillä hampailla. Niistä olet lukenutkin, en niihin enää tarkkasanaisesti palaa, mutta välillä sattui niin nahkaan kuin sydämeenkin. Kun haavat parantu arveksi ja vähitellen hävis oli pikkusydämessä mörkö joka muisti ilkeydet. 

Awa-rakas

Koska sisko on rakas ja tärkeä ja ikiystävä kuiskasin sille silloin että saat anteeksi. Ja sisko anto minulle anteeksi kun minä tein reijän minun nyrsyhampailla sen peppuun. Ei siinä kaikki. Se anteeksihan on vaan sana. Kerran sitten kysyin minun Awa-siskolta joka on maailman viisain ja suurihampaisin basenjikoilasisko, että mitä se nyt sitten tarkoittaa kun antaa anteeksi. Se varmaan alkoi heti ajattelemaan jotakin meidän elämän draamakohtausta ja katsoi minua lempeästi ja ja laittoi tassut päällekkäin niinkuin sillä on tapana kun ajatuksia alkaa syntyä. "Anteeksiasia on jotenkin vaan aika suuri asia. Ensin joku pyytää sinulta anteeksi ja joskus on vaan niin ettei edes pyydetä. Joudut miettimään tapahtumien kulun ja sen miten se ikävä asia on satuttanut. Joskus voi olla että haava on ihan oikea hampailla tehty. Joskus se on semmonen sielunhaava tai mustelma, jonka voit vaan tuntea siellä nahan sisällä. Siellä se kiehuu ja laitat hampaat irveen ja tunnet suurta loukatuksi tulemista, sielunnahkaan sattuu. Fiksun koilan kuitenkin kuuluu antaa anteeksi tai ainakin lausua se taikasana. Ja sitten kuitenkin murahdat, että en kuitenkaan koskaan unohda. Voiko silloin elää onnellisesti siskon tai jonkun muun kanssa kun sydämessä asustaa en milloinkaan unohda kiukkumörkö? Sisko-pieni, suurinta rakkautta on, kun tulee se kohta elämässä, jolloin sinua on jollakin tavalla satutettu tai loukattu ja saat antaa anteeksi. Todelliseen anteeksiantoon kuuluu koko mörön unohtaminen. Ja hyvä elämä yhdessä voi jatkua niinkuin meillekkin on käynyt."

Voi ihana Awa-sisko. Rakastan sinua enemmän kuin milloinkaan. Anteeksiantaneena ja saaneena ja unohtaneena. Kiitos Jada