Perheen salaisuus

Tämän kaiken reissaamisen ja häkkieläinajan ja missiseisontojen välituolla olen alkanut miettimään omia juuriani. Niin justiin ihan juuria. Mistä minä olen tullut ja miksi minusta on tullut juuri tämänmuotoinen ja missä minun perhe oikeastaan on? Suuria kysymyksiä ja luulen, että olen ehkä löytänyt vastauksiakin itsenäisen mietinnän avulla. En ole voinut kysyä siskolta kun sillä on eri juuret vaikka se onkin sisko. liian monimutkaista mutta totta.

 

Minä vauvakoilana

Synnyin sinne Nova-äidin lapseksi. Minulla on samanaikais-siskoja ja velipoikia minun lisäks viisi. Kaikkein eniten tunnen Jamil-veikkaa ja se on niin rakas. Ja sekin on niin totta, että omaa isi-Jaroa en ole milloinkaan nähnyt paitsi peilistä, koska näytän kuulemma isiltä. Minun äidillä on mustavalkoinen turkki päällä. Sitten kuitenkin siellä kodissa oli Winnie-täti joka antoi meille maitoa kun Nova-äitiä ei huvittanu. Se oli minun lapsuusajan koti, josta muutin tänne Huvikumpuun otto-perheeseen. Siskokin tuli tänne omia teitään ja nyt me ollaan sitten perhe, minä Jada, Awa-sisko ja mama. Mama kertoi, että ennenkuin Nova-äiti tai jaro-isi oli syntyneetkään, oli mamalla pikkulapsiperhe, minun ihmisvelit ja -sisko. Ne on lentäneet eripuolille ja välillä nähdään ja ne kuuluvat muut ajat etänä meidän perheeseen.

Kyllä se on vaan niin, että tilanteet muuttuu ja perhekkin voi olla monenlaisen muotoinen. Yksilöihminenkin voi olla naimisissa sen työn kanssa esimerkiksi ja siinä on sitten heti perhe. Meidän kaikki herneet syöneet supitkin pitävät tiukasti yhtä ja niillä on aikamoinen perhe. Tien yli aikasemmin mennyt sorsaperhe marssi toistensa jalanjäljissä vaikka vaaraa uhmaten. Toisilla perheillä on pikkulapsia ja murkkulapsia ja teinilapsia tai ei lainkaan lapsia niinkuin Awa-siskolla. Tämä alkaa mennä nyt aikalailla sekavaksi ja yritän pienen koilan kaikella ymmärryksellä saada kaikesta ajattelusta kiinni punaisen langan joka kirkastaisi ajatuksen perheestä.

Tässä me pidetään toisistamme huolta

Luulen ja melkein ymmärrän, että perhekuntalaiset pitävät huolta toisistaan. Mama kertoi että vuosikausia sitten pienempi ihmisveli ja mama oli menossa ulkosaunaan toisessa kodissa ja veli kompastu maahan sen saunatakin nauhoihin. Mama autto sen ylös ja puhalsi haavaan ja matka jatkui. Sitten ne meni lauteille ja ihnisveli joka oli varmaan vasta kolme vuotta, sano mamalle: Minä lakastan sinua. Siinä on varmaan se salaisuus. Sillon kun toinen kaatuu niin toinen auttaa ja puhaltaa ja rakastaa niin että se heikompikin pärjää ja mennään yhtämatkaa. Saunatakin nauhat olis kyllä syytä solmia hyvin. Minusta tuntuu, että meidän perheeseen sopisi oikein hyvänlaisesti pieni baseji-vauva-tyttö. Olen siitä varovasti maininnut yhteisissä keskusteluissa täällä kotona. Sisko on myöntyväinen asialle, mutta mama on sanonut, että tarvittaisiin toinen huoltaja, että selvittäisiin siitä pikkuvauva-ajasta kaikkine pissilammikoineen ja kommelluksineen. Siksi toivonkin, että se huoltaja alkaisi pikkusen nopsasti ilmaantumaan näköpiiriin, että voidaan saada uusi sisko.

Vielä kaikkein lopuksi ajattelin laittaa kaikki minun ihmisystävät haasteen paikalle. Me pikkukoilat kyllä uskalletaan näyttää kaikenlaiset tunteemme hampailla tai lipasulla, mutta ihmiset on niin kummia kun ne ei osaa aina. Ja kuitenkin olis aika onnellisnen asia jos sanottaisiin välillä toisillemme hyviä asioita. Jos sinulla vaikka olisi joku joka on kaikkein tärkein niin sanoisit sille että rakastat ihan niillä sanoilla. Tai jos on niin että et ihan niin paljon tykkää niin voisit käyttää jotakin laimeampaa versiota, vaikkapa olet minulle kovin tärkeä tai olet rakas tai ihan mitä vaan mikä saa toisen ihmisen silmät loistamaan ja suun hymyyn ja onnelliseksi. Näppäile vaikka tekstiviesti tai toimita se perille sättihommilla jos et satu juuri olemaan ihan vieressä. Silloin voi mainiosti kuiskata vaikka korvaan.  Me tehtiin niin tänään kun käytiin ei Koilamummin vaan toisen mummin luona silmätippojen tiputusreissulla ja sen silmät loisti onnellisina senkin jälkeen kun tippakiilto oli poistunut. Ottaisitko haasteen vastaan?