Kasvaakohan minulle juuret ja siivet?

Pienen koiran elämän jokainen päivä on iso seikkailu.Ja taas on tapahtunut kaikenlaista enkä ymmärrä siitä paljon kaikkeakaan. Ilouutisena haluan kertoa, että suhde kissaeläimiin on aikalailla rauhallinen. Mitä nyt juostiin tänään kilpaa sen Kalkkaro-kisun kanssa ja se hyppäs pöydän päälle. Miksiköhän ne kissaeläimet saa mennä pöydälle ja isot ihmiset istuu jakkaralla ja syö ja minä en saa mitään herkkuja vaikka muut syö? Sillon aina ajattelen, että otan pieneen nyyttiin Läme-Lota ja raksuja ja ehkä nallen ja muutan takasin vauvakotiin. Nyt taas haluankin olla täällä, kun sain porkkanoita välipalaruuaksi. Ja kun nuo isot lumikinokset lähtee pois niin muutan pihalla lähellä pissapaikkaa kylmän maailman reunalla olevaan taloon.

Tässä talossa kylmän maailman laidalla asuu juuri nyt Muumit, mutta minäkin ehkä muutan sinne joskus

No kävin tänään myös häkissä ulkona. Se oli aika kammottava reissu. Ajattelin ensin että mennään vaan kylmään maailmaan pissille, mutta mentiinkin pissin jälkeen kopin kanssa kummallisen paikan sisälle joka lähti liikkeelle ja minua pelotti. Lauloin mamalle omalla kielellä, sillä basenjitten jodlauksella hirveimmän pelkäämislaulun minkä osasin. En päässyt lauhottumaan syliin ja se taisi olla minun elämän lapsuusvaiheen yksi kehitysriiseistä. Käytiin sillä reissulla kylläkin aika kivassa paikassa missä oli ruuan haju jokapaikassa ja oikein kivoja syli-ihmisiä jotka ei pelänny minun upouusia kasvaneita aika hirveitä kulmahampaita, joilla pureksin tänään mamaa ja se melkein itki. Siellä paikassa oli pullia seinillä ja ikkunan takana ja minä löysin sen paikan lattialta kaikenlaisia pikkujuttuja. Sitten kun minua oli valokuvailtu ja olin istunut runsaasti sylissä lähdettiin kuljettamaan minun isoa ihmisvelipoikaa jonnekkin paikkaan missä rintaranka saatiin pois lukosta, niin se veli sano, kun se tuli kotiin. En tiiä ollenkaan muuta kun kotioven lukon ja sen saa pois lukosta avaimella paitsi kun se on nyt vähän jäässä niin ei saa.

Minun uusi pesä jossa on tyttöjen värinen peitto ja jossa aina joskus mietin asioita

Oikeestaan olen miettinyt enemmän kuitenkin sitä, kun ihmiset antaa niiten lapsille juuret ja siivet. En ymmärrä ollenkaan, kun missä ne juuret oikein on? Mama sano että juuret meni poikki, kun ikkunan hyvänmakunen kasvis putosi vahingossa lattialle. Ne oli pahanmakusen multa-aineksen sisällä ja se kasvis seiso niillä. Kai minullekin niitä juuria on kasvamaisillaan, vaikka en kyllä osaa olla niin kauan paikallani että juurruttuisin niinkuin se kasvis. Meidän kodin isoilla ihmisillä ei kyllä näy juuria. Onkohan ne piilossa vai onkohan ne menny poikki sillon, kun joku on pudottannu ne ikkunalaudalta? Ja ne siivet kanssa. Hosu-kissalla on ainakin siivet, kun se on lentänyt kissojen taivaaseen, eihän sinne muuten voi päästä. Ja pienillä otuksilla jotka käy ruokailemassa ikkunan lähellä keikkuvassa jyväbaarissa on kanssa siivet ja ne lentää korkeelle kun Kalkkaros-kisu vähän väkättää niille. Ei minulla ainakaan ole siipiä vaikka nahka onkin ihan löysä että sinne kyllä mahtuis aika isot siivet. On ne niin isoja asioita, että tulee nälkä kun miettii ja pitää mennä syömään.

Ja niin vielä se paha asia. Kuulin sen tänään, että mamakin lähtee toisena päivänä kylmään maailmaan ja menee kauemmaksi kuin minun pissapaikka. Se menee tekemään työtä ja sen hauva-loma alkaa olla loppumaisillaan. Ja sitten minun pitää pärjätä kotioloissa ihan ilma syliä ja vaan ne kissa-eläimet on paikalla. Meillä on laitettu ovi toimimaan minun alakerta-asunnon ja niitten kissaeläinten asuvisen välille ettei kävis niin, etttä vahinkossa aletaan leikkimään kissa ja hiirtä. Ehkä minulle sillon juuri alkaa kasvaa niitä juuria ja osaan olla reippaasi kotona. Enpä tiedä, mutta jos ei kasva niin lainaan tuolta isolta viidakko-kasvikselta joku päivä, kun saan rauhassa tehdä kaivaustöitä.