Vaaleanpunainen kukka hampaanraossa

Ulkoiluasiat menossa

Miksiköhän noilla minun ihmisillä on työtä? Ne aina vaan lähtee ja minun on selvittävä yksin kotihommista silläaikaa ja Kalkkaros-kissa osaa jo hypätä voimakkaasti niitten kompostiaitojen yli ja olen jatkuvassa valppaustilassa ja minun hampaat. Se hiippailee ihan hiljaa ja sitten suuttuu kun ajan sitä takaa ja se hyppää korkeelle ja minä en vielä saa takatassuihin niin paljon voimaa että jaksaisin mennä perässä. Osaan jo hypätä niille nojatuolille joissa on minun peitot ja lupa. Ne on hyvät paikat. Toisesta näen ulkoilmaan ja toisen vieressä on kuuma paikka johon ihmiset laittaa niitä isoja tikkuja joita välillä salaa nakerran. Oikeestihan ne maistuu pahalle, ihan puulle. Kissa-eläinetn vessa-lapiokin on paremman makunen minun mielestä.

Niin ne ihmiset menee aina tyhön ja minä joudun odottelemaan ja odottelemaan. Välillä mama on kotona eikä se aamupissin jäkeen menekään minnekään. Ja sitten se joskus lähtee silloinkin kun nukutaan ihan lämpimästi. Se piipityslaite soitti taas yöaikana ja niin mama vaan meni ja minulta pääsi pieni pissi kun tuli ikävä. Se vaan sano, että mene nukkumaan ja sitten kaikki sen puhelimet ja piipittimet meni ulos ja lähti vilkkuautolla. En oikein osaa arvata minkälaiseen työpaikkaan se mama meni. Minun työtä on nukkuminen ja syöminen ja leikkiminen ja hampaitten harjoittaminen toimintakuntoon. Kun kasvan isoksi koiraksi voisin alkaa tekemään samaa työtä maman kanssa. Istuisin siinä vilkkuauton etuosassa ja tarkkiakisin tilanteen kehittymistä kuono tarkkana. Ja samalla voisin tutkia olisiko eri paikoissa jäänyt mitään herkkuruokaa vääriin paikkoihin ja söisin ne. 

En ehkä sittenkää alkaisi reskue-Jadaksi koska enemmän minua kiinnostaa luonnolliset asiat ulkoilmassa. Uskoisin, että minusta tulisi ehkä suuri metsästäjä paitsi en metsästä minun omaa Läme-Lottaa vaan vieraita siipieläimiä jotka pulputtaa ulkona. Ja kaivamalla voisin myös edistää eläinten kiertokulkua, joka voisi alkaa minun suusta ensin. Minulla on niin vahvat tassut että kun raaputan niillä niin ihminen ihan rääkäsee kun ottaa niin kovasti sen nahkaan. Ja niissä tassuissa on kynnet jotka laitetaan aina välillä poikki ja kun olen lauhotusasennossa ollut riittävän kauan ja en enää sählää niin silloin ne kynnet leikataan ja en enää tee niin pitkiä liukuja lattialla kun anturat pääsee ottamaan maahan. 

Olen tässä istumassa ennen syömistä

Olen viimeisinä aikoina opetellut tekemään meidän koti-ihmisten kanssa asioita kun ne pyytää. En vaan oikeen ymmärrä miksi en voi heti mennä ja hyökätä ruoka-aineitten kimppuun ja laittaa niitä hampaitten välistä eteenpäin. Ensin pitää lauhottua ja istua takajaloille. Sitten saa nostaa takaperän ylös ja maistaa. Eilen olin kelmillä tuulella ja en halunnut maistaa ja sanoin omalla kielellä jotakin mitä koti-ihmiset ei vieläkään ymmärrä enkä aio paljastaakaan mitä sanoin. Näytin se samanlaisen kissankarkotusilmeen ja isoimman hampaan kanssa. Ja sitten sen jälkeen söin. Sain makaroonilaatikkoa ja raksuja sen kanssa ja piimää. Ja sitten on kanssa se istuminen ennen kun mennään ulkoilemaan ja laitetaan nauha kaulaan. Olen huomannut, että on vaan parempi istua niin pääsee nopeammin uusien hajuelämyksien luokse takapihan metsikköön. Paitsi aamulla oli pissi jo melkein tulossa enkä olis jaksanut kuluttaa aikaa turhaan istumiseen. 

Meillä on myös semmonen hakemisjuttu. Aikuisihmiset heittelee kaikenlaisia minun tavaroita ja ei jaksa hakea niitä ja minun pitää. Haen ne koska se on kivaa ja niillä ihmisilläkin on kivaa ja ehkä vähiten siksi että saan hakupalkaksi jonkun herkun joka on raksu tai porkkana tai eilen sain jättiläisluun joka oli savun hajunen ja saatu siitä eläimestä josta se piimäkin välillisesti otetaan vähän niinkuin minäkin otin piimän esiastemaitoa minun oman emon mahanalusnappuloista. Ja kun oma emo hermostu minun ja Maurin ja muitten hampaisiin niin meidän täti antoi sitä nappulamaitoa meille niin siksi meistä tuli reippaita. 

Vaaleanpunainen kukka ennen kuin se meni hampaanrakoon

Ja kyllä minun on aika pakko kertoa että maistoin myös eilen kukkamaljakon kukkaa. Ensin pudotin sen kipon lattialle ja ne kasvikset oli helpommin saatavilla. Olin kuulema hellyyttävä näkymä kun menein minun saalis suussa syömään sitä ruokailupaikalle. Vaaleanpunainen kukka hampaanraossa, söpötti mama ja ei onneksi kerennyt käyttää sitä konetta joka räpsähtää ja jolla saa minun näkösiä kuviakin. En sitten kuitenkaan saanut sitä vaaleanpunaista kukkaa syödä kun se oli koriste. Koristeet on ihan turhia jos ne voi syödä. 

Nyt pitää lakata kirjoitus kun meinaa ajattelu pysähtyä kun on niin uniaika. Kuulin että toisten öitten perästä menen lääkäritätille ja se rokottaa. En osaa tietää mikä se rokotta on mutta olen valppaana koko ajan siksi ettei pääse tapahtumaan peruuttamattomia vahinkoja. Kerron kyllä myöhempinä kertoina mikä asia se oli ja jaksoinko olla reipas. Aina ei jaksa, välillä vaan tulee riehu ja sitten kun ei mikään auta niin menen lauhotusasentoon ja siellä on hyvä olla.

Päiväunille menemäisillään