Yhteinen kieli alkaa maksamakkaralla

Eilinen päivä meni niin nopeasti, koska minulla oli paljon tärkeitä asioita toimitettavana. Esimerkiksi piti juosta ja syödä ja käydä maailman reunalla tekemässä pissireikä ja leikkiä sen isoista ihmisistä kaikista isoimman mutta kuitenkin lapsimman kanssa. Minusta oli myös erityisen kiva kun se leikkikaverin tyttöystävä on minun kaveri. Kaiken homman välillä kävin sylissä lauhottumassa. Sinne on välillä ihan pakollista päästä, että jaksaa taas tassutella tässä kylmässä maailmassa. 

Olen oppinut jo juoksemaan niin, että menen lujaa kaikkien esteitten välistä ja kääntyminen menee joskus vähän pitkäksi kun lattia luistaa. Sitten yksi asia joka ei ole minusta ihan mukava, kun se estää minua tekemästä mitä haluan. Se on ne aidat, joista aikaisennin sanoin. Eilen mama oli niitten kissojen kanssa yläkerrassa niitten yksityisessä asunnossa, kun ne pelkää minua. Olin alakerrassa. Ja en halunnut vaan olla siellä ja sitten kiipesin niitten aitojen yli. Ihan helppoa, kun vaan yrittää kovasti. Mama sanoo aina, että pitää olla tavoitteita ja minulla on nyt tavoite tulla niitten kissa-eläinten kanssa kaveriksi. Siihen voi menna aika monta yötä ja päivää ja ruokataukoa.

Tässä kuvassa on ne kissa-eläimet. Ne ei oikeesti ole noin nätisti paitsi sillon kun en ole paikalla. Ja ne ei halunnu hymyillä kuvassa koska ne on aika loukkaantuneita, kun tulin niitten kotiin ja niitten oli pakollista muuttaa vaan yläkertaan vessansa kanssa. Se toinen kisu on samanvärinen kuin minä ja siinä on valkostakin. Vois ajatella, että se olis minun isä ja se toinen olis minun äiti, se Kalkkaros-kisu. Mutta ei niin ei ja olen oikeasti aika ilonen, että minulla on oikea koira-äiti ja -isä, vaikka en asukkaan niitten kanssa. Terveisiä vaan isille ja äitille <3 (tämä on lipasun merkki ). 

Olen miettinyt, sillon kun ollut muilta touhuilta aikaa, että mikä se on kun haittaa sitä, että toinen ei tykkää toisesta? Vaikka kuinka menee lähelle ja tarjoaa tassua ja ihan vähän hammasta. Se toinen vaan kattoo viirusilmillä tai ihan palloilla niinkun se punanen iso-Pipsa tekee ja sitten se hyppää lattialle maman sylistä ja jälelle jää isot naarmut maman käsissä ja mahassakin. En kyllä aina ymmärrä näitä isoja ihmisiäkään. Niitten suusta lähtee kummallisia sanoja ja minä osaan vaan basenjin-kieltä joka on ihan helppoa. Kisutkin puhuu kummallisesti. Eilenkin illalla se Kalkkaros tuli melkein yöllä huutelemaan aidan taakse isolla äänellä. Iso mamakaan ei ymmärtänyt sen kieltä sillon. Yleensä se ymmärtää, vaikka se ei olekaan kielissä kovin taitava. Se kisu sai yöpalaa ja minä en saanu ja sitten menin pissalle ja nukahin takasin omaan pesään. 

Kai se on vaan niin, että kun talossa asuu kolmenlaista kieltä puhuvia, jodlaavia ja naukuvia otuksia, on yhteisen kielen löytyminen työskentelyn takana. Opettelen parhaillaan ihmisenkielen tärkeimpiä sanotuksia...ruoka, lelu, herkku, pissi, lauhottuminen ja jos ne sitten hyödyttävät minua niin opin ne kyllä. Ja kissa-eläimet saisivat kanssa opetella vähän minun kieltä eikä vinkua niitten omia juttuja pelkästään. 

Tässä isossa kuvassa olen lauhottumassa

Vaikka me ollaan niin erilaisia, esimerkiksi minä olen nopea ja isot ihmiset antaa ruokaa ja kissa-eläimet laiskottelee täysihoidossa rappusien takana, uskon, vaikka olen kaikista pienin, että voidaan olla ystäviä kaikista esteistä ja aidoista huolimatta. Kielimuuristakin. Minun isokokonen haave on, että pääsisin yläkerroksiin ja voitaisiin yhdessä järjestellä juttuja kisujen kanssa yllätykseksi isoille ihmisille kun ne tulee töistä. Ja oltais niitten kissa-eläinten kanssa sama jengi, jolla on yhteisiä päämääriä ja haaveita ja suunnitelmia. Esimerkiksi ryöstää alakerroksen ruokakaappi jossa kaikkien meidän ruokalaatikot sijaitsee. Voisin vaikka johtaa sitä operaatiota kun olen siinä aika hyvä.

Siinäpä se nyt sitten on. Kielikylvyssä tässä olen ja pidän huolen, että kaikki muutkin saavat kylpeä ja oppia jodlauksen salaisia äänteitä. Ymmärtäkää tekin kaikki isot ihmiset joka paikassa se, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä ja joku voi olla vaikka rumempikin ja siitä voi silti tykätä ja vois opetella edes yhden kauniin sen toisen kielisen sanan. Kun tapaan seuraavan kerran kissaeläimet niin yllätän ne naukasemalla jotakin oikein maukasta, sanon niille vaikka maksamakkara, kun me kaikki tykätään siitä. Kokeileppas sinäkin vaikka maksamakkara keskustelun-aloituksella, siitä voi seurata ikuinen ystävyys.