Aamupissin jälkeen olin ihan jäässä,
juoksin polut kamalassa tuiskusäässä.
Nyt kun kotilämpöön pääsin varmaan
laitoin liikkumaan mun aivosolun harmaan.
Mietin sitä että mulla
ystäviä on ehtinyt jo monta tulla.
Rakkain tietenkin on todentotta
pienenpieni Läme-Lotta.
Tämän Huvikummun talon ihmisväki
kyllä aika pian varmaan näki,
että Kalkkaroksen kanssa välit mulla
voivat vasta ajan kanssa hyviks tulla.
Pipsa-kissa ystävyyttään näyttää,
kun se nuuskasee ja puskuvoimaa käyttää.
Kaksi nukkelasta löysin kerran
kiikkutuolissa, kun niitten kanssa istuin hetken verran.
Vaikka vähän käytin hammasta sen toisen tassuun
katseli se minuun ihan niinkuin hassuun.
Ystäviä tuli heti meistä
vaikka ei se nukkelapsi vielä osaa edes seistä.
Toivon, että sinä joka luet tämän minun onnentunteen syvän
löytäisit myös siitä itsellesi kultajyvän.
Ystävyys ei katso kieleen eikä turkkiin
eikä sitä ollenkaan voi laittaa lasipurkkiin.
Mukava, kun ihmisystäväni olet siellä
tassutellaan yhtämatkaa hankikantosella ja lumisella tiellä.
 |
| Nukkelapset ja minä sopuisasti huilataan |
 | |
| Läme-Lotta ja minä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti