Oikeasta hajusta tuntee sen ystävän

Juupa juu nyt on taas paljon asiaa etten meinaa pysyä tässä nahassani josta isot aikuiset sanoo että se on löysällä. En oikein ymmärrä miten se on jotenkin kummallista kun olen jo pienen elämänaikani ajalla nähtyt myös nais-ihmisiä joilla on nahka samallalailla löysällä ja se kuuluu vuosiensaaton asiaan. Ehkä joskus löydän yhteisen nimittäjäasian pikku-basenjivauvan ja löysän kurttuisen aikuis-ihmisen välille. Nyt pidän oman nahkani ja joka ruokailukerralla pyrin täyttämään sitä isolla voimalla.

Niin eilen oli ihan kummallisen outo päivä. Aamu oli ihan tavallinen. Samat jutut kuin muinakin päivinä, en enää taida niistä kertoa kun ne näköjään kuuluu kaikkien arkeen ne ruoka ja ruuan jatkojalostautumis ja ulkoistamisasiat. Sensijaan olen edistynyt kissa-eläinasioissa ainakin kymmenen senttiä. Ollaan otettu sitä kisaa kuka tuijottaa pitkempään toista silmään ja toinen voittaa kisan. Nuo kissa-eläimet sitten jaksaa tuijottaa ja minä haluaisin kuitenkin välillä leikkiä ja tuijotus loppuu siihen. Senverran vielä niistä arkiasioista, että kissa-eläinten vessa tuli takasin alakertaan ja ruokapalvelukin näyttäisi siirtyneen samalle tiskille kuin minulla. Se sopii kyllä mainiosta, sillä ne possu-kissat yleensä jättää raksumuruja lattialle ja minulla on suurempi nenä kuin niillä ja haistan herkut ja syön ne heti suihini. En tiedä haluaako ne kuitenkaan asua minun kanssa kun niillä on se oma sviitti siellä yläkerroksissa.

Eilinen päivä oli aika erilainen sitten päiväunien jälkeen. Olin nauttinut aamupalasraksu-maksamakkara-aterian ja lounaspalasenkin ja mennyt nukkumaan omaan pesään, joka oli siirretty toiseen huoneeseen. Haistelin jonkulaista käryä, mutta en vielä ymmärtänyt, että asioilla on aina jonkunlainen merkitys. Olin valvonut ihan koko aamupäivän koska minun perheen toinen iso lapsipoika oli tullut kotilomalle ja halusin leikkiä sen kanssa ja kokeilla hampaitani siihen. Mamaa on ihan turha purra enää kun se heittäytyy ihan veltoksi ja minusta tuntuu että olen saanut saaliin ja sille on käynyt aika hiljaisesti. Siksi sitä ei ole jännä pureskella. Ihan vähän vaan villasukista.

Maman hajuiset sukat

No siinä kun nukuin niitä aikapitkiä päiväunia, kuuntelin varovasti kun alkoi kuulua erilaisia ääniä. Ne ei ollut koti-ihmisten ja välillä ne tuli ihan lähelle unipesää ja siinä ne sirkutti. Avasin toista mantelisilmääni senverran että näin että niitä on monta ja niillä ei ollut herkkuja ainakaan näkyvillä. Ajattelin että on parempi vaan näyttää nukkuvalta niin ne ei nappaa koska ne ei arvaa että olen herännyt oikeesti. Siinä ne vaan jakso odotella ja tuijottaa, minun olisi melkein tehnyt mieli lähteä niitten kanssa leikkimään mutta ajattelin seurata tilanteen editymistä. 

Nukun tässä kisupeiton alla joka on minun värinen

Niitten kädet haisivat jollekin ruoka-ainekselle ja melkein lipasin yhtäkin. Niinkauan jaksoin odotella, mutta sitten tuli pissahätä ja oli ihan pakollista nousta etsimään autopokkarisanomalehteä olohuoneen nurkasta. Ja voi juku sentään. Enhän minä sitä lehteä löytynyt kun kaikissa nurkissa istui aikuis-ihmisiä. Eikä niitten edes tarvinnut pissata ja silti istuivat lehtien päällä. Olin vielä unestä hämärällä tuulella ja jalat kulkivat vähän siksakkia kun tassuttelin areenalle. Se oli melkein kuin olisin ollut sirkuspaikan leijona temppuilemassa. Kaikki huomasi vain minut ja taisin saada koko viikon etestä rapsutuksia ja sain pusutella kaikkia halukkaita ja rohkeita jotka ei pelännyt minun suuria metsästäjän hampaita. Oli siellä pienempiä lapsi-ihmisiäkin ja tunsin että en ollut ainoa vauva siinä porukassa. Oli oikeastaan mukava paistatella siinä pusujen ja sirkutusten loisteessa. Joku taisi kyllä sairastua sen reissun jälkeen koirakuumeeseen. En tiedä vielä mikä se on mutta se kuulosti aika pahalta.

Ja oletkos koskaan miettinyt miltä tuntuu katella pienenä suuria ylöspäin? Näkee vaan paljon jalkoja ja erihajuisia sukkia ja vaatteenhelmoja. Oli niin kiva, kun välillä ne erimalliset ihmiset uskalsivat tulla sieltä korkealta alas minun luo ja sillon ne ei näyttäny ollenkaan niin pelottavilta ja aikuisilta. 

Mietin sitä koirakuumeasiaa

Kuulin sitten illalla, että ne kaikki ihmiset oli tullu maman juhlimiin ja siksi minun koti oli pullollaan ystävä-ihmisiä. Laitoin niihin ihmisiin kaikkiin minun oman hajumerkin niin tunnistan ne sitten myöhemminkin ja tiedän että siinä on ystävä vaikka en muistaisikaan minkäväriset sukat sillä oli eilen. Huomasin, että erikorkuiset ja malliset ja ääniset ihmiset voivat olla kaverieta. Muotoseikoilla ei ole väliä silloin kun siitä oikeasta hajusta tunnistaa sen oikean ystävän.